IRC-Galleria

Hyvää joulua kaikille ja onnea vuodelle 2008!

Toivottavasti pukki tuo paljon lahjoja, onhan sitä tullut oltua melkoisen kiltti ;DD

Saa myös nähdä mitä se tuleva vuosi tuo tullessaan ^^

Miksi elämässä pitää olla vastoinkäymisiä? Miksi ihmismieli on välillä niin ilkeä, että pistää meidät kuvittelemaan kaikkea pelottavaa ja muuta sellaista? Miksi meidän täytyy tuntea ilkeitä tunteita, kuten ikävä ja suru?

Vaikeita kysymyksiä eikö vain? Ehkä näitä kaikkia täytyy olla sen takia, jotta oppisimme ymmärtämään sekä itseämme että toisiamme. Ehkä niitä täytyy olla, jotta osaisi nauttia elämän pienistäkin iloista. Ehkä niitä täytyy olla myös siksi, että on jotakin tasapainottamassa ainaista hyvää ja onnellisuutta. Ja miksi ihmismielen täytyy olla niin monimutkainen ja välillä outo? Ehkä siksi, jotta oppisimme elämään ihanaa ja iloista elämää myös silloin,kun mieli on surullinen ja kaipaava.

Juuri nyt itselläni on hirmuinen ikävä parhaita kavereitani ja se suorastaan tekee kipeää. Olen tämän takia käyttäytynyt oudosti ja ollut hirmu surullinen. Onneksi pääsen tänään tapaamaan toista heistä ja toivottavasti tapaan toisenkin pian. Silloin uskon, että tulen piristymään kummasti enkä ole koko aikaa joko surullinen tai mietteliäs niin, että naamani on koko ajan peruslukemilla ja kyyneleet valuvat poskiani pitkin. Toivon, että voin nauttia elämästäni tällä hetkellä elämässäni olevien ihmisten kanssa aivan kuten esim. viime kesänä. Entisten aikojen muisteleminenkaan ei tee pahaa, koska ne hyvät asiat säilyvät elämässä mukana ja antavat voimia tulevaan. Niitten avulla jaksaa selvitä jokaisesta kivestä tällä elämän monimutkaisella tiellä.

Joten älkää murehtiko liikaa vaan nauttikaa elämästä, koska se on sen arvoista ja täällähän eletään vain kerran! Olen itsekin huomannut sen ja tajuan, ettei pidä murehtia kaiken aikaa. Se vain haittaa itseä ja muita ympärillä olevia ihmisiä. He haluavat nähdä sinun hymyilevän ja nauravan, eivät surumielisenä ja itku silmässä. Joten pyydän anteeksi muilta ympärilläni olevilta sitä, että en ole hymyillyt enkä nauranut niinkuin pitäisi. Iloisuushan kuuluu minun perusluenteeseeni (ihan oikeasti). Olen ottanut opikseni ja lupaan olla oma itseni jatkossa, koska olen huomannut, että toisen antama hymy auttaa toista ihmistä ja saa hänetkin hymyilemään. Se on eräänlainen ketjureaktio...

Maailma on ihmeitä täynnä ja sen jokaisen ihmeen haluan omin silmin nähdä ja kokea. Sillä eihän ihmistä luotu suremaan vaan nauttimaan elämästä! Maailma on ihmeitä täynnä ja jokainen meistä on oiva esimerkki siitä. Joten kertokaa tunteistanne toisille ja kuunnelkaa heitä. Keskustelkaa, pohtikaa ja tehkää rakkaiden ihmisten kanssa jotain niin erityistä, että tulette muistamaan sen aina. Anna halaus jollekin ihmiselle,joka on sinulle erityisen tärkeä ja lohduta sitä, joka tuntee olonsa yksinäiseksi. Älkääkä luopuko kenestäkään, koska me jokainen tarvitsemme jossain tilanteessa toinen toistamme.

Rakastakaa koko sielullanne ja ruumiillanne, koska rakkaus ei koskaan katoa vaan se jättää leimansa toisten sydämiin ja he muistavat sinut aina <3