IRC-Galleria

Katsoessani sua, kun sä et huomaa, niin monet asiat tuntuu olevan turhaa
Sen verran tässä on täysin varmaa, et asioille tarpeeks annettu on aikaa
Taas koen hetken, kun tajuan sen: oot aina siinä, mutten enää sua tunne
Turvallisuuskin voi viedä hengen, jollei tää polte minun sisältäni kuole
Jäädyttää, jäädyttää..

kertosäe:
Älä sano mitään, ettet vain sanoisi sitä, minkä molemmat sanomattakin tietää
Eikö meillä todellakaan ole muuta sanottavaa?
Kauanko me voidaan tätä sietää?
Ei kauaa, ei enää

Ei oo niin kauaa siitä, kun oltiin niin paljon enemmän kuin toivoo uskallettiin
Nyt on vain tunne siitä, että joka hetki ajaudut pois mun luota, etkä edes huomaa
Kauemmas, kauemmas..

kertosäe
Ei, en kuule sua
kertosäe

Älä näytä mitään, mitä sisälläsi itää, sun täytyy kyllä tietää mihin se johtaa
Hei, odotetaan vielä, vaikka molemmat sen tietää, että meidän maailmat ei enää kohtaa
Ei kohtaa, ei koskaan

Kaikki kertoo kuin kauniilta
tää kaikki näyttää niiden silmissä
Miten meil on pelkkää yhteistä
eihän me koskaan edes riidellä
Mä tiedän mitä sä tahdot ja ymmärrän sen
joskus minäkin toivoin sitä samaa
En osaa näyttää mikä oikein on korvannut sen
tai saati sitten että sanoisin sanallakaan
Mikä mua kaivertaa

kertosäe:
Helpompi nieleskellä on vertaan, kuin toisen haavaa vuodattaa
Jos tässä jonkun täytyy kärsii, mä teen sen kyllä sun puolesta

Mä kyllä kuulen mitä sisin sanoo, samaa kuin sun, sen kieli ei oo
Milloin se muuttui, ei oo tietoo, kun sulkee korvat, ei huomaa eroo
Ei täs oo kyse siitä et tahtoisin loukata, tai etten tahtois tuntee niinkuin sinä
Mun täytyy uudestaan se sama kai taas huomata, mä myönnyn kaikkeen
enkä sano edes sanallakaan, vaikka mua kaivertaa

kertosäe

Ennemmin tinkii omistaan, kuin toisen toiveet kuolettaa
Mut näin ei vaan voi koskaan olla, rehellinen itselleen

Kauas on tultu siitä
Mihin piti tän tien johtaa
Se kaikki minkä varaan me laskettiin
Siruina jalkojen alla
On jotain mitä tekisin toisin
Jos voisin palata alkuun
Mut pidinkö mä kiinni liian tiukasti
Vai enkö tarpeeksi

Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tään kelata alkuun
Tahdon sitä vaikken m㤠siihen pystykään
Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon
Et näin pitikin käydä
Kuin hyväksyy et meistä ei ollut enempään

Matkalla oppii paljon
Etenkin itsestään
Mä huomaan nyt mun virheitä monta
Ne näyttää niin itsestään selviltä
Mut jos olisit ees puhunut kerran oikeesti
Ja katsonut silmiin
Ja antanut mun nähdä sun tunteet kaikessaan
Se ois ollut paljon

kertosäe:
Enemmän kuin mitään mä tahdon filmin tään kelata alkuun
Tahdon sitä vaikken mä siihen pystykään
Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon
Et näin pitikin käydä
Kuin hyväksyy et meistä ei ollut enempään

Sä tiedät panokset pelipöydällä
ja tiedät että niitä ei helpolla
voi voittaa
Sä tiedät että kipu voi kasvattaa
Mut se ensin täytyy kohdata uskaltaa
ja voittaa.

Tahtoisin sun näkevän
miten paljon mä tahdonkaan, et tää vois kantaa.

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

kertosäe:
Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

kertosäe

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

MÄ SAIN TÖITÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!