IRC-Galleria

[Ei aihetta]Keskiviikko 30.05.2007 16:12

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.

Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."

Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella >jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni >pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."

<1<2<3<4<5<6<7<8<9<10Perjantai 25.05.2007 19:20

tää on ihana tää koru<3<3 I-HA-NA.

arikazukitoka kuittaaTorstai 24.05.2007 10:11

Korealainen nimi:

A- ka * B- zu * C- mi * D- te * E- ku * F- lu * G- ji * H- ri * I- ki * J-zu * K- me * L- ta * M- rin *
N- to * O-mo * P- no * Q- ke * R- shi *S- ari * T-chi * U- do * V- ru * W-mei * X- na * Y- fu * Z- zi

arikazukitoka

ette arvaakkaaTorstai 24.05.2007 10:04

menin nukkuu 00.30 ja heräsin 06.00 ihan pirteenä :D kello ei ees soittanu. Ja koulu alkaa ysilt. ou grääääääbbbbbbb aloin täs sit jo laittelee,kävin suihkus ja nyt meikkailen. Vitsit. Ei oo ees kiire.
ei kukaan voi väittää etten ois yrittänyt
tai etten ois kaikkea peliin pistänyt
mut nyt tajuun että yritin turhaan
siirtää elämäni siihen oikeeseen uraan
ku kukaan ei ees tajuu kuka mä oikeest oon
jos mä huudan apuu, niin ne miettii huutakoot
sitä oppii turvautumaan siihen itsesääliin
miettivät et oon hölmö toiseen potenssiin
niin on se sitten kai se tottakin
miksi helvetissä mä muuta väittäisin
koska kukaan ei kuitenkaan ota uskoakseen
en mäkään enää usko minuuteen
turhaa mä olen kenellekään uskollinen
koska musta kuitenkin tehdään syyllinen
paha ihminen, vaikken mitään ois tehny
ei vittu, minne mun elämä on menny

niin kellään ei oo mitään hajuu
et kuinka vitusti muhun nyt sattuu
ja ei se kyllä ketään kiinnostakaan
kunhan jaksaa vaan tuijottaa omaa napaa
tuntuu et muiden rakkaus on tosi halpaa
multa ne pyytää satakertaista hintaa
en mä omast mielest oo pyytänyt paljoo
en super kallist autoo tai loisto taloo
mut joo, elämäni mennyt ohitseni
vei mukana onneni, jätti kaipaukseni
surukseni, ei mua kiinnosta mikään
teen mitä teen, ei siinä ole mieltä
en jaksa kieltää enkä ees myöntää
en jaksais mistään välittää
tätä on vaikee selittää mut mitä väliä
ei teistäkään kukaan vittuukaan välitä

anna minulle minun syntini anteeksi,
anna minulle anteeksi

Irina-Merkitykset muuttuuMaanantai 21.05.2007 22:21

Oon tarkkaillut jo pitkän aikaa itseäni
Mä tunnen että en oo niin läsnä
Kuin tällaisessa tilanteessa vaaditaan
Mä luulen et kaikki meistä etsii täyttymystä
Se voi vaatia paljon, se voi rikkoa paljon
Mut voisinko mä tyytyy vähempään
Voisinko mä sen kanssa elää

Tavallaan ei mikään vie sun kauneuttas pois
Vaan merkitykset muuttuu jotka tarkoituksen toi
Ympäriltä tuntuu niin monet syyt pois kaikonneen
Mut vieläkin oot niin kaunis

En selittää voi kaikkia tunteitani
Ne ei oo vääriä, vaikka ne tuntuu
Siltä kuin viillettäis haavaa, mut ei ne voi valehdellakaan

Niin paljon tunteita
Syvällä jossain kadonnut multa
Enkä mä löydä niitä en vaikka kovasti etsin

Tavallaan ei mikään vie sun kauneuttas pois
Vaan merkitykset muuttuu jotka tarkoituksen toi
Ympäriltä tuntuu niin monet syyt pois kaikonneen
Mutta vieläkin oot niin kaunis

olin töis.silli haisee.Maanantai 21.05.2007 00:26

heippahei meen töihin koko vkolopuks moi.Perjantai 18.05.2007 20:12

mmm..<3Torstai 10.05.2007 00:52

jussipussi on rakkaint<3