Onko siitä kaikesta jo tosiaan kaksi pitkää vuotta?
Muistan niin elävästi kaikki Isän eleet, äänen, kasvonpiirteet, naurun.. Ihan kuin se olisi ollut vasta eilen.
Vastahan Isä oli tuossa lähellä, tukena ja turvana. Tuntuu kuin sekin olisi ollut vasta eilen. Viime viikolla. Viime kuussa.
Kaksi vuotta sitten mä menetin yhden mun elämäni suurimmista ihmisistä.
Muistot viimeisistä hetkistä on syöpyneet mun mieleen, samoin kuin se pitkä, pitkä taistelu.
Vein tänään kynttilöitä haudalle.
Aurinko paistoi kauniisti, aivan, niinkuin se teki päivälleen kaksi vuotta sitten, silloin, kun isä lähti tuulten matkaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- 17.02.07 <3 18.02.
- Ja lisää... 18.11.
- Sainhan tän haasteen jo toukokuussa (thn... 11.08.
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »