IRC-Galleria

Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin
mikä tuo iloa heidän elämäänsä ainoastaan koska
he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet sitä
etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän
tiukkaan aikatauluunsa tai he ovat
vain liian jäykkiä poikkeamaan rutiineistaan.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä
naisia, jotka Titanic-laivalla nauttivat
jälkiruokaa illallispöydässä täysin
tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi
tullessaan. Sen jälkeen olen yrittänyt olla
hiukan joustavampi.

Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa
syömisen sijaan, vain koska ei ole mitään
erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja
"jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan
meille?

Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen,
haluavat jutella jostain ja joutuvat istumaan
hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme
"Kauniita ja rohkeita" televisiosta?

En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin
siskolleni ja sanoin "Kuinka olisi lounas puolen
tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja sanoi:
"En voi, pyykit odottaa....tukkani on
likainen....olisinpa tiennyt eilen, niin en
olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen,
että rupeaa satamaan...." Ja oma suosikkini on:
"Oletko hullu, nythän on maanantai"......
Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan
lounastaneet yhdessä.

Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea
elämäämme tänä päivänä, suunnittelemme jopa
ajankohdan päänsärylle.... Elämme lupausten
niukalla dieetillä itsellemme, sitten kun
ajankohta on täydellinen!!

Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun
vanhenemme. Päivät lyhenee ja lupausten lista
itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun
heräämme, ainoa mitä elämälle annamme on: "Minä
aion", "minä suunnittelen" "ja jonain päivänä,
kun elämä on rauhoittunut...niin sitten"
Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä"
ystävä, joka on aina valmis uusiin seikkailuihin
ja matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin
uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin
tarttuva tauti. Juttelet hänen kanssaan viisi
minuuttia ja olet jo valmis vetämään
rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja
syöksymään täyttä päätä alamäkeen.

Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet
jäätelöä kymmeneen vuoteen. Rakastan jäätelöä.
Tähän saakka olen vain lusikoinut sen niin
nopeasti suuhuni, nauttimatta sen viileydestä
huuliani vasten. Niinpä tässä yhtenä päivänä kun
olin kotimatkalla, pysähdyin jäätelökioskille ja
ostin suuren pehmiksen. Jos autoni olisi sinä
päivänä törmännyt kallioon, olisin ainakin
kuollut onnellisena!

Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät
piilosta tai kuunnellut kun sade rummuttaa
kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen
ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko
katoaa taivaanrannan taa ja pimeys
laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi
kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta
toiseen?

Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko
vastauksen? Kun päiväsi on ohi ja makaat
sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja
hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle?
Oletko koskaan sanonut lapsellesi "Tehdään se
huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen
silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän
ystävyyden hiipua unholaan? Mikset vain soita ja
sano "hei"?

Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee
jotakin mitä HALUAT tehdä...ei jotain mitä
sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit
tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle
soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä vielä
odotat siinä?

Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat
kuin avaamaton lahja...heitetty pois...elämä ei
ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule musiikki ennen
kuin laulu on päättynyt.

Näytä ystävillesi kuinka paljon välität heistä.

"Elämä ei aina ole pelkkää juhlaa...mutta sillä välin kun olemme täällä, voimme yhtä hyvin tanssia!"