IRC-Galleria

Kun järki ei riitä ja aurinko sammuu,
kun juhlitaan syksyistä talvea.
Minä hymyilen kivistä hymyä
Marmori vain hohkaa kylvyyttä
Minä olen patsas, muotokuvasi
Tyhjää katsetta, tyhjä mielesi
Joku istutti neilikoita,
jalustani juurelle kasvamaan.

Kun järki ei riitää ja marmori itkee,
sen kyyneleet on sulaa lyijyä.
Minä tuijotan sokeilla silmillä,
ihmismieltänne, sen köyhyyttä.
Minä olen patsas,
jonka juurella neilikatkaan,
eivät tiedä, ketä palvotaan.
Kun järki ei riitä, tekopyhyys kuolee.

Kun räjähdys repii ruumiini,
uutta patsasta valetaan kullasta.
Marmori on tänään ilmaista.
Ei kyyneleitä, tänään juhlii maa.
Laulut kaikuvat, olen kuolemaa,
jonka tullessa neilikatkin
poimitaan haudalle kuihtumaan.