IRC-Galleria

Istun paikallani ja kuuntelen, hiljaisuutta ja sitä kuinka tuuli hiljalleen keinuttelee oksia ja lehtiä. Hengitän syvään, haistan raikkautta ja kuinka eri kasvit ja puut luovat oman tuoksunsa, metsän tuoksun. Tiedän, olevani kotona,pyhätössäni jota haluan palvella ja hoitaa. Olen levollinen, sillä tiedän olevani turvassa. En pelkää sillä tämä on luostarini,turvakotini. Olen ollut täällä usein ja kauan, en tunne muuta paikkaa. Hain lepoa ja sitä myös sain. Tänne olen murheeni ja kyyneleeni tuonnut, tuskaani huutanut ja ollut kuoleman oma. Näin valon lehtien välistä ja valastuin. En halua luopua tästä,en selviä kaupungissa. Siksi haluan auttaa tätä ihmeellistä olentoa, auttaa syntymään ja kuolemaan. Olemaan mukana jokaisessa hetkessä. Palvella ja kunnioittaa. Siksi olen syntynyt ja tämä on kohlaloni.