IRC-Galleria

Minä tallennan
kauneimmat hetkemme

sydämelleni
lautaksi

Kyynelmerellä
hiljaa lipua.

Niin kulkevat
ilo ja suru
elämässä
käsi kädessä

Aamu auringon nauravat
silmäniskut lähettävät
sinut siunaten matkaan

ja varjot väistyvät
sinun tieltäsi.

Tummaa yötaivasta
vasten
siinä tuhansien tähtien
valomeressä

kun yön hiljaisuus
huutaa kipuaan
maailman ääriin

Niistä iltatuulista
Hän kokoaa
sinun kyyneleesi.

Myrskyävän meren
äärelle palaan
Sinne käy tieni
yhä uudestaan

Taivaan tummuuteen
paiskottuja harmaan
eri sävyjä
Riekaleista purppuraa

/Yhtä raskaana
kuin sydän minun
rinnassani/

Vaahtopäiset aallonharjat
kurottavat korkeuksiin
vain pudotakseen
kylmyyteen takaisin

Raivonsa ajamina
kallioihin kahleitaan
hakkaamaan

/Yhtä särkyvää
kuin minun otteeni
elämästä/

Tuulen ärjyessä
sateelle voimaa
Tanssivat tuhannet salamat
halki taivaankannen
Silpoen sumun
minun silmistäni

Käännän sieluni
kohti korkeuksia

/Eikä minun kipuni
kaipaa enää
sanoja/

Kanerva 9.12. - 6.1.


Ensivaikutelma kanerva-ihmisestä voi olla kuiva ja nuiva. Tarkempi tutustuminen paljastaa kuitenkin yllättävän rönsyilevän ja rehevän tyypin. Kanervan elämänkaari on harvoin suoraviivainen ja tavanomainen. Elämä koettelee, mutta kanerva kuuluu niihin, joiden voima ilmenee muille usein vasta vastoinkäymisissä. Hän on selviytyjä ja nousee aina jaloilleen sitkeytensä ansiosta. Hänellä on myös riittävästi itsetuntoa nöyrtymiseen ja joustamiseen tarvittaessa. Kanerva valikoi tarkasti seuransa ja viihtyy huomattavan hyvin kaltaistensa parissa sekä yksin. Massatapahtumat eivät häntä kiinnosta. Hän lähtee seikkailumatkalle Etelä-Amerikkaan mieluiten yksin ja valitsee harrastuksekseen postimerkkeilyn mieluummin kuin joukkuepelin tai kuorolaulun. Toisin kuin suomalaiset yleensä, kanerva selviytyy kukkeasti myös pimeimmän ja
kylmimmän ajan yli. Hänellä on sen sijaan taipumusta vetäytyä kuoreensa aurinkoisimpaan kesäaikaan. Mutta ne, jotka kanervan tuntevat, ovat jo tottuneet tähän.