IRC-Galleria

Jokainen meistä on tarina, eikä kenenkään
tarina ole täydellinen ennen kuolemaansa.
Rautainen portti vie hiljaiseen puistoon, askeleet
hiekalla liittyvät muistoon.
Vähän meitä saatossa kulki, vaiettiin paljon
ei sanottu julki.
Päässyt hänkään syntymäkotiinsa, kirkon vierus
multiin, käveltiin rahisi käytävän hiekka, haudoilla
ruusuja kurjen miekka.
niin se on aina: JA LIIAN USEIN JA USEIN PARHAIN!
Kuultavi lumi nyt kalmiston puissa.
Puheista papin en paljon muista.
Kynttilän hänelle aion laittaa, kuusesta oksan
kummulle taittaa.
Hyvähän heidän on levätä täällä.
Kivissä kirjoitus äiti on meidän.
Syntynyt - kuollut
silloin - silloin
hoitanut lapset ja sairaat.
iloinnut kärsinyt
milloin - missä
niinpä jokainen elää kerran, ja juuri tuon ajatus verran.