IRC-Galleria

Se pelasti mut Nellin pahalta katseelta ja K:lta liikasta ;D<3kiitän<3<3

Jokin on nyt päässäni pahasti vialla...
kun ei niin kuin yhtään mitään inspistä................

IHANAA LEIJONAT IHANAA!!! IHANAA LEIJONAT IHANAA!!! <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<33<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<33<3<3<3

___________________________________________________________

olematta siis yhtään syvällä pelissä ;D

Tarvitsen myrkkyä jolla voisin lopettaa tylsän harmaan elämäni,
jolla ei tunnu olevan mitään merkitystä..
....................................................
......................................................
.................................................

Sinä olet se myrkky jota tarvitsen..

Tänään ollaan taas iskällä Ahtialassa. Ei oikeen oo mitään tekemistä, mutta silti tuntuu että viihdyn täällä paljon paremmin kuin Liipolassa, "kotona". Tosin ainut syy minkä takia asun siellä on se että kaverit sattuu olemaan lähempänä, koira on siellä ja täällä Ahtialassa on liian vähän tilaa..
Eilen oli äikän koe missä piti kirjoittaa jostain otsikosta. Maikka kirjoitti kaheksan(vai oliko niitä kymmenen) otsikkoa taululle ja niistä piti valita.. Valitsin "1+1=2?", siinä kirjoitin kuinka ihmissuhteet, noin pidemmällä kaavalla, toimivat itseasiassa aikalailla samallalailla kuin matemaattiset-kaavat. Ja kirjoittaessani huomasin ettei se ollutkaan täyttä sheebaa. Matematiikassa on itseasiassa erittäin paljon samankaltaisuuksia ihmissuhteiden kanssa: Toiset osaavat ja pärjäävät matematiikassa, toiset taas eivät ymmärrä edes yksinkertaisimpia kaavoja. Sama pätee ihmissuhteissa, toiset pärjäävät ja toiset eivät pääse alkua pidemmälle. Tosin se joka pärjää matematiikassa ei silti välttämättä ymmärrä parisuhde "matematiikasta" yhtään mitään. Monilahjakkuuksiakin tietenkin on, eli ihmisiä jotka "handlaavat" molemmat osa-alueet ja vielä parit muut tähän päälle, mutta itse en henkilökohtaisesti ainakaan tähän porukkaan kuulu.....

Ja nyt sitten katkesi ajatus kun kerrankin olisin saanut sanottua jonkun näköisen pointin edes siihen miksi aloin kirjoittaa tätä... mutta eipä nyt voi minkään.. ehkä se vielä joskus löytyy se ajatuskin.:P

Tänään tultiin takasin Siikaniemestä, viikon rupeamalta.. Tuntuu odotettua tyhmemmältä ja kotona on liian ahdistavaa ja pientä.. TAHDON TAKASIN!!!! :P Tää on aina tää tyhmä tunne leirin jälkeen.. mutta elämän on kai pakko vaan jatkua..

Tänää 17v. täyteen(siis enää vuosi ni 18!!! :D:D:D:D) ja on mulla muutenkin syytä hymyillä... ;D

Etsin,etsimistäni
mutta en löydä sitä minkä joskus ajat sitten kadotin.
en muista mihin sen panin,
en tiedä enää miten se toimii
mutta tiedän että haluaisin sen taas viimein löytää.
Avaimen kaltainen se on.

Lukko jonka avain se on
ruostuu kohta ikuisesti kiinni,
ja sen jälkeen
se mikä oli lukon takana turvassa
kuihtuu pikku hiljaa olemattomiin
Koska se ei muuten saa enää koskaan tilaisuutta
hengittää,
olla vapaa
tai tuntea

Tämä arkku mitä lukko suojaa
on arkku jossa säilytän sydäntäni.
Kauan sitten sen sinne turvaan asetin
toivoen että siellä se säilyisi ehjänä
maailman pahuudleta ja elämän kolhuilta,
liian kauan olen sitä siellä säilyttänyt
nyt olisi aika ottaa sydän taas esiin
ja antaa sen edes kerran tuntea
miltä eläminen tuntuu

Mutta ilman avainta,
en saa lukkoa auki
ja sydän jää arkkuun..
Joten autathan minua etsimään avaimen
ja ottamaan sydämen ulos pimeydestä
sillä tarvitsen sydäntäni
ja tarvitsen myös apuasi
sillä en pysty siihen yksin....

Joskus kahdesta tuhoistasa päätöksestä, on vaikea valita se vähän vähemmän tuhoisa ja kivulias vaihtoehto.