Tutkijat ilmoittivat maanantaina löytäneensä näyttöä Madagaskarissa noin 65-70 miljoonaa vuotta sitten eläneestä poikkeuksellisen suurikokoisesta sammakkolajista.
Kyseessä on tutkijoiden mukaan ollut niin ilkeä otus, että se näin jälkikäteen sai nimekseen Beelzebufo ampinga. Beelzebub on kreikkaa ja tarkoittaa paholaista, bufo on latinaksi sammakko ja ampinga tarkoittaa kilpeä.
Beelzebufolla on ollut pituutta 40 senttiä ja painoa 4,5 kiloa. Suurempaa sammakkoa ei ole Tellus päällään kantanut. Sillä oli myös suuri suu ja jykevät leuat. Beelzebufon ateriointi ei tutkijoiden mielestä ole voinut olla sopivaa nähtävää sen enempää lapsille kuin heikkohermoisillekaan.
Paholaissammakko on todennäköisesti ahminut ainakin liskoja ja pienempiä sammakkoja. Sekin on mahdollista, että vasta kuoriutuneet dinosaurusvauvat ovat joutuneet Beelzebufon pohjattomaan kitaan.
- Se on luultavasti ollut melkoisen viheliäinen ja ilkeä otus, paleontologi Susan Evans olettaa.
Evansin oletuksen perusteella voi päätellä, että vaikka Beelzebufo kuuluikin selkärankaisiin, sen henkisen selkärangan kanssa lienee ollut vähän niin ja näin.
Beelzebufo eli kauan sitten ja tolkuttoman kaukana Etelä-Amerikasta. Siitä huolimatta Etelä-Amerikassa kurnuttaa sitkeästi kasapäin Beelzebufon lähisukulaisia.
Ne eivät ole yhtä suuria kuin paholaissammakko, mutta osalla niistä on pienet sarvet päässä. Beelzebufollakin on tutkijoiden mukaan saattanut olla sarvet. Silloin nimi Beelzebufo sille vallan merkillisen sopiva vasta olisikin.
