IRC-Galleria

mie ansaittisin kohta jonku ittensätelomisdiplomin.

keskiviikkona jäi sormet oven väliin
torstaina luovutin verta nii oli käsi vähä sökö ja illalla lähti melkeen taju ku riehuin
perjantaina iski lihaskramppi selkään
lauantaina potkin kaikki kyynärpäät ja polvet joka paikkaan (no sitä nyt sattuu joka päivä)
sunnuntaina hajos verisuoni kyynärtaipeesta

tänää en oo vielä itteeni kolhinu. *koputtaa puuta* kerkiäähän tässä vielä, oottakaapa ku ouluun päsen.

pitäs oikeesti kääriä ittensä kuplamuoviin kohta.
tai kehittelis uuen vaatemalliston.
kuplamuovipusero
kuplamuovihousut
kuplamuovisukat
kuplamuovipipo

nenä pitäs vielä jotenki suojata.
tai sitte mun pitäs vaan opetella ottaan rauhallisemmin.

noh, kyllä tuo käsi nyt jo melkeen toimii. selkä vaan tuottaa ongelmia.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut
(esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme?
Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan.

"niin muuten. punasolut säilyy viis päivää, verihiutaleet viis viikkoa ja jääplasma vielä kauemmin ku se pakastetaan."
"munasolut? luovutikkos niitäki?"
"joo. ku ne erotellaan siitä verestä."
"...ai munasolut?"
"no eiku punasolut!"

nii-i, kuka kuulee väärin ja kellä on taas hauskaa. mut en sentään ollu ainoo joka kuuli väärin. ja vähä on muuten naurettu tuota juttua, vattahaba senku kasvaa.

no, ku pittää olla pöliä nii siitä on sitte kiitoksena lihaskramppi selässä, jonka on muuten parempi parantua muuttoon mennessä, ei siitä tuu mittään jos miekään en pysty mitään kantaan. jos sitä ouluun maanantaina menis, onhan sieltä tullu oltua pois jo viikko. vois vähitellen ruveta jo kamoja pakkaan ja kämppää siivoon ettei sitte parin viikon päästä oo kauhee kiire.

"käytsie töissä vai miten sulla on varaa maksaa se kämppä?"
"se on opiskelija."

tuleehan toi halvemmaksi ku nykynen muoto.

no joo, jokohan mulle ois ruokaa tuolla.

joku vois vastata puhelimeen ku sille soittaa.

on tää ivalossa olo ihanaa. jos kohta.

pääsis jo muuttaan...
lisää rehuja
ja multaa

tulis sinne ouluunki joskus lunta nii vois tiskata maton.
ja sen renkaan vois korjata.

mut eela me tarvitaan miehiä.

miksi pitää olla pahvi.
ja joskus vois oikeeta kättäki pakatessa käyttää.

nyt taas tuli lähtö.

sain tällasen sähköpostin eilen. tää pistää ajatteleen sillä välillä on itekki muka niin kiireinen ettei kerkee tehä asioita. ihanku joku muu ois muka tärkeempi. onhan se nähty. "kyllä sitä kerkee myöhemminki, mie soitan sille sitte ku on aikaa." ihanku muka ei ois aikaa.

ei kovin ajankohtanen nuitten lasten kohalta, mut toi kaava menee just niin ku se ihmisillä nykyään menee. "huomenna. ens viikolla. kohta."
miksei nyt?


Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä tuo iloa heidän elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa tai he ovat vain liian jäykkiä poikkemaan rutiineistaan.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia, jotka Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä täysin tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen yrittänyt olla hiukan joustavampi.

Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain koska ei ole mitään erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja "jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan meille?

Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella jostain ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme "Kauniita ja rohkeita" televisiosta?

En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin "Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja sanoi: "En voi, pyykit odottaa....tukkani on likainen....olisinpa tiennyt eilen, niin en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen, etta rupeaa satamaan...."
Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on maanantai".....
Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan lounastaneet yhdessä. Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme tänä päivänä, suunnittelemme jopa ajankohdan päänsärylle.... Elämme lupausten niukalla dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!!

Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme meille iltaa viettäämään kunhan olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme toiselle kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat onnellisesti valmistuneet lukiosta.

Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme. Päivät lyhenee ja lupausten lista itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme, ainoa mitä elämälle annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" "ja jonain päivänä, kun elämä on rauhoittunut...niin sitten"

Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä, joka on aina valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti. Juttelet hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään täyttä päätä alamäkeen.

Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa ja pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta toiseen?

Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko vastauksen? Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan?

Mikset vain soita ja sano "hei"?


Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä vielä odotat siinä?

Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule musiikki ennenkuin laulu on päättynyt.

Näytä ystävillesi kuinka paljon välität heistä.

eipä tullu viime yönä paljoo nukuttua.

itkin
huusin
potkin
hajosin
välillä jopa nauroin.
nauroin niitä asioita mitä joskus tuli tehtyä.
iivana, rankkasade ja kasvimaa.
sauna, herukkapensas, johdoton mankka ja pelikortit.
kilpikonna.
sun huone jossa mie asuin.
kuulapyssy.
lörpöttelyä aamuun asti.
räsypokkaa peiton alla.
äijä perkule.

lapsena ku mie olin liian lyhyt sie nostit mut syliin että ylsin avaimeen, ja mie muistan sun ilmeen. nauroin sitäki.

nii monta kertaa ku mieki oon miettiny pitkän aikaa että pitäs soittaa ja kysyy mitä kuuluu.
ois kiva nähä.
ku kerran koko kesän rollossa roikuin.
ja syksylläki.
en saanu aikaseks.
nyt se on jo myöhästä.
saamaton paska, minä, saatana.
pyysitte käymään kylässä, ei muka keretty tulla enää sinä iltana ku piti keretä sen päivän aikana ivaloon. ois pitäny mennä.

vittu että voi olla paska olo.

taas kerran se tuli todistettua: ystävistä kannattaa pitää kiinni sillonku niitä vielä on.
sattuu
ihan vitusti.

mie en unoha sua ikinä.
kiitos että elit.
kiitos että olit olemassa.

Liian paljo hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vuoan elä periks.
Kompastelu voep estää kuatumisen.
Joka ihteensä luottaa, se kykysä tuploo.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Naara itelles ennen kun muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ei tarvihe tulla.
Huominen on monesti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä.
Ne tekköö, jotka ossoo - jotka ee ossoo, ne arvostelloo.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen kuin kokkeiloo.
Turha hättäely ja voohoilu on mielikuvituksen viärinkäyttöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä - huomisessa on omat kahvansa.
Et ossoo naatiskella jootilaisuuvesta, jos sinulla ee oo paljo töetä.
Monesti voettajat on hävinneitä, jotkä piätti koettoo kerran vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia.
Leoka pystyyn kun tulloo kova paekka - pyssyypähän aenae suu kiinni.
Kaks syytä olla tekemättä mittään:
- Oot yrittännä sitä ennenkii. - Et oo ennenkään yrittännä sitä.

JOS YMMÄRRÄT KAEKEN, OOT VARMASTI KÄSITTÄNNÄ VIÄRIN!