IRC-Galleria

en ees tiiä että missä me oltiin tai mihin mentiin ja mitä vuttua me siellä.
harmi ettei mulla oo pikkueetä, oisin voinu takasin tullessa pöljäillä kuskin paikalla enkä vaan vieressä. kyllä alko loppumatkasta jo tuntua siltä että iso hihna vetää tyhjää, että kerro äkkiä ennenku mie saan suun auki. pisneksiä pisneksiä...

oli muuten aika järkyttävän näkönen ajoneuvoyhistelmä mennessä, yhteispaino vaan noin 4,5 tonnia. huoju aika mukavasti muutamaan kertaan. ja apua mihin korpeen me sillä ajettiin, ihme ettei se peltotie sortunu alta ku vesi huilas siitä yli ja me paineltiin vielä rotiskon kans 90 asteen mutkaan sillä. oli kärry aika hyvin kiinni vissiin. ja hyvä tie. varmaan just sen autonlevynen, ehkä sentin leveempi. ja sitte ku sohjoylämäessä kiinni jäätiin nii eiku kuorman purkuun. mie kyllä juoksin karkuun siinä vaiheessa, sen verran pelottava se rotisko vaikka itekki oon letukkaa ajanu, tosin farkkua.

lähtö venähti puol tuntia ku piti levy tehä, että puol yhen aikaan yöllä alettiin oleen jo autossa. mut en sitte oikeen tiiä että kummalla meistä pöljätti enemmän, mulla varmaan alkumatkasta mut sami otti loppumatkasta kiinni aika hyvin. kunnon musat ja varvassukat nii niillähän pääsee jo pitkälle. mutta seinähulluja molemmat.
mie laitan eka kärsän persuksiin.

absolut.

puol seittemältä alko asko-läppä lentään, melkeen vois sanoo että ihan hyvin meni siihen asti ku jullikka paino ohi ja esko hyppäs kuvioihin. pikkasen älyvapaata meininkiä. hyvä että oli jarrukärry perässä, vaikka mieluummin oisin kyllä luopunu koko rotiskosta, sen verran hieno se takasintuloauto oli.

ja viitasaaren absille ei muuten mennä enää ikinä, oli tainnu jäähä kaikki järjellinen toiminta johonki teboilille jo kauan ennen sitä.
pistä nyt se vuttu piiloon
pistä nyt se vuttu housuihin
siis voivuttu

mie oon ihan varma että niissä autoissa oli piilokamerat. siis aivan taatusti oli ja nyt ne saa siellä sonylla kattoa että voi suatana, tolle äijälle ei anneta autoo enää ikinä. sen verran hyvin me osattiin kikkaa jammailla. ja maailman kaunein esko sai kyyneleet silmiin. vai oliko se kauhein. esko. mut ei meinattu montaa kertaa sohasta ojjaan

pakko sanoo että ainoo järkevältä kuulostava lause samin suusta aamu yheksän jälkeen oli
"en minäkään kyllä ihan täysillä käy"

eskolla ja kerttulilla oli kyllä nasta reissu, aika timmi masu mulla nykyään.
"annappa tyttö suklaatia, vai tirpasenko nokkaan?"
"yks on kyllä vetäny tuota suklaatia ko napajäätikkö"
"taas joku narahutti nahkapenkkiä"

"kuuleppa kerttuli, jäähäänkö me tähän istuskelemaan vai käyäänkö me kahaveella?"
"no sitä vasta on kohta 30 vuotta jo mietitty, että mennäänkö vai eikö."

"kuule elviira, millä mie tämän tästä nyt käännän, pyhällä hengelläkö"
"ja voivuttu suoraan lätäkköön. tuli pahempi, perruuta takas."

meinaa sattaa taas lunta, ja tonttu ei saa unta.

jos tuo kaikki ois oikeesti kuvattu nii kyllä hävettäs kattoa sitä selväjärkisenä. alun perin piti olla takas oulussa joskus yhen aikaan, mut vähä venähti ja puol kuuen jälkeen oltiin maisemissa ja puol seittemän pintaan pääsin kämpille.

voi hyvänen aika. pitäs lähtee siivoon kämppää, se pitää tehä ennenku huomena painelen ivaloon, ja saahaan muuten ensimmäinen nainen tänään kylästeleen meillä tänään. onhan noita miehiä jo ollukki. ja lisää tulee, hyvä hyvä.

miten ihmisen olotila voi heitellä näin paljon. ja miksi sillon ku en oo oulussa nii hinguttas ihan hirveesti ruveta pakkaan kamoja, ja nyt ku siihen on mahollisuus ja sitä pitäs tehä nii ei. kaikki vaan ilosesti sekasin. ku ois tavotteena saaha kamat ees suurinpiirtein järjestykseen ettei niitten järkkääminen ois sitte enää nii kova homma. mut ku kaikki on sekasin missä sattuu. ja jos jonku saa jonneki pohjalle pakattua nii se pitää kohta kaivaa ylös. ruuatki pitäs syyä ettei kaikkee tarttis kantaa tuiraan. rahaaki sain eilen kulumaan yli 100 egee.

ja sen laatikon pilkkominen taltalla ja vasaralla tökkii vähän. tuokaa mulle sirkkeli. tai kirves. tai vaikka leka. ja joku haba-ihminen vois sitte roudata ne sälät pois.

tahtoo laatikoita. kahvia kuulemma saan.

ismo alanko; vittu kun vituttaa

on vähä sekalainen olo ollu, vois mennä sitte joskus valitteen sitä käyräpornoa. nyt pitää lähtee ostaan kumeja. ja harja.

kerranki kivaa. oli oikeestaan ihan järjettömän mukava viikko ku eela oli mun luona asumassa. oli oikeesti outoo nukkua yksin ku se lähti.

ja torstaina varsinki oli kivaa. voi meitä. mihin me vielä joudutaan. tästä tulee hyvä elämä.
marko, sen kaveri marko, teemu ja vielä toinenki teemu. jarkko. ja muut.

se pakottaa sinut unohtamaan
sen jota tahtoisit rakastaa
ja muistamaan sen kaiken
minkä tahtoisit unohtaa

- Tuomari Nurmio; Ikuisesti minun

nyt lähen tuonne ku siellä on kahvikameli

huomenna taas bailamaan nii mullaki flunssa paranee

väsyttääpä.

jos jossain kyselyssä kysyttäs että "mitää sanaa/fraasia olet hokenut eniten kuluneen viikon aikana?" mie vastaisin varmaan että "gesundheit." nyt ku eela on kämpänny mun luona tän viikon ja kuluttaa hillittömän paketin näästuukeja päivässä.

mut on meillä hauskaaki ollu, ei hemeti.

kämpille
kahvia
päikkärit

vielä reilu viikko nii suklaata

pöljättää vaan. eilen ajoin pitkästä aikaa pyörällä, vähä oli jees. olin varmaan aika huvittava näky ku oli eelan muuttokuorma pyöränsarvissa ja meitsi vispaa nenä polvissa. onhan seki yks tapa vähentää muutossa roudattavaa kamaa että heivaa ne mun kämpille nii mie saan sitte heivata ne tuiraan. fiksua jopa, etten sanoisi.

oli aika hauskaa ku tehtiin kuttukortteja. niistä tulee heenot :D :D :D
pitäs vaan päättää että millon, ja sen jälkeen vasta onki hauskaa.

tänää väsyttää, mutta poljinpa taas lipastolle ahkerasti jee. toinen pieni ei saa itteään rasittaa yhtään nii mie otan siitä sitte kaiken hyödyn irti. tässä ollaan kimpassa kirottu kaikkee paskasta elämästä bussilipun hintoihin.

pitäs tehä vaikka mitä ennenku on kokous tunnin päästä. ruokaa vaikka. siis mennä syömään.

mie ansaittisin kohta jonku ittensätelomisdiplomin.

keskiviikkona jäi sormet oven väliin
torstaina luovutin verta nii oli käsi vähä sökö ja illalla lähti melkeen taju ku riehuin
perjantaina iski lihaskramppi selkään
lauantaina potkin kaikki kyynärpäät ja polvet joka paikkaan (no sitä nyt sattuu joka päivä)
sunnuntaina hajos verisuoni kyynärtaipeesta

tänää en oo vielä itteeni kolhinu. *koputtaa puuta* kerkiäähän tässä vielä, oottakaapa ku ouluun päsen.

pitäs oikeesti kääriä ittensä kuplamuoviin kohta.
tai kehittelis uuen vaatemalliston.
kuplamuovipusero
kuplamuovihousut
kuplamuovisukat
kuplamuovipipo

nenä pitäs vielä jotenki suojata.
tai sitte mun pitäs vaan opetella ottaan rauhallisemmin.

noh, kyllä tuo käsi nyt jo melkeen toimii. selkä vaan tuottaa ongelmia.

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut
(esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme?
Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan.

"niin muuten. punasolut säilyy viis päivää, verihiutaleet viis viikkoa ja jääplasma vielä kauemmin ku se pakastetaan."
"munasolut? luovutikkos niitäki?"
"joo. ku ne erotellaan siitä verestä."
"...ai munasolut?"
"no eiku punasolut!"

nii-i, kuka kuulee väärin ja kellä on taas hauskaa. mut en sentään ollu ainoo joka kuuli väärin. ja vähä on muuten naurettu tuota juttua, vattahaba senku kasvaa.

no, ku pittää olla pöliä nii siitä on sitte kiitoksena lihaskramppi selässä, jonka on muuten parempi parantua muuttoon mennessä, ei siitä tuu mittään jos miekään en pysty mitään kantaan. jos sitä ouluun maanantaina menis, onhan sieltä tullu oltua pois jo viikko. vois vähitellen ruveta jo kamoja pakkaan ja kämppää siivoon ettei sitte parin viikon päästä oo kauhee kiire.

"käytsie töissä vai miten sulla on varaa maksaa se kämppä?"
"se on opiskelija."

tuleehan toi halvemmaksi ku nykynen muoto.

no joo, jokohan mulle ois ruokaa tuolla.

joku vois vastata puhelimeen ku sille soittaa.

on tää ivalossa olo ihanaa. jos kohta.

pääsis jo muuttaan...
lisää rehuja
ja multaa

tulis sinne ouluunki joskus lunta nii vois tiskata maton.
ja sen renkaan vois korjata.

mut eela me tarvitaan miehiä.

miksi pitää olla pahvi.
ja joskus vois oikeeta kättäki pakatessa käyttää.

nyt taas tuli lähtö.

sain tällasen sähköpostin eilen. tää pistää ajatteleen sillä välillä on itekki muka niin kiireinen ettei kerkee tehä asioita. ihanku joku muu ois muka tärkeempi. onhan se nähty. "kyllä sitä kerkee myöhemminki, mie soitan sille sitte ku on aikaa." ihanku muka ei ois aikaa.

ei kovin ajankohtanen nuitten lasten kohalta, mut toi kaava menee just niin ku se ihmisillä nykyään menee. "huomenna. ens viikolla. kohta."
miksei nyt?


Liian monet ihmiset sysäävät syrjään jotakin mikä tuo iloa heidän elämäänsä ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet tai suunnitelleet sitä etukäteen, se ei muuten vain sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa tai he ovat vain liian jäykkiä poikkemaan rutiineistaan.

Ajattelin tuossa yhtenä päivänä kaikkia niitä naisia, jotka Titanic-laivalla nauttivat jälkiruokaa illallispöydässä täysin tietämättömänä, mitä kohtalokas yö toisi tullessaan. Sen jälkeen olen yrittänyt olla hiukan joustavampi.

Kuinka monet naiset syövät kotona ravintolassa syömisen sijaan, vain koska ei ole mitään erityistä syytä ulkona syömiseen. Kuinka tuttuja "jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan meille?

Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella jostain ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme "Kauniita ja rohkeita" televisiosta?

En jaksa muistaa kuinka monta kertaa soitin siskolleni ja sanoin "Kuinka olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui ja sanoi: "En voi, pyykit odottaa....tukkani on likainen....olisinpa tiennyt eilen, niin en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen, etta rupeaa satamaan...."
Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän on maanantai".....
Siskoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme koskaan lounastaneet yhdessä. Koska me ihmiset ahdamme niin paljon kaikkea elämäämme tänä päivänä, suunnittelemme jopa ajankohdan päänsärylle.... Elämme lupausten niukalla dieetillä itsellemme, sitten kun ajankohta on täydellinen!!

Menemme vieraisille mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut pissaamaan pönttöön. Kutsumme ystävämme meille iltaa viettäämään kunhan olohuoneen lattiamatto on ensin uusittu. Menemme toiselle kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi nuorimmaista ovat onnellisesti valmistuneet lukiosta.

Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme. Päivät lyhenee ja lupausten lista itsellemme pitenee. Monina aamuina, kun heräämme, ainoa mitä elämälle annamme on: "Minä aion", "minä suunnittelen" "ja jonain päivänä, kun elämä on rauhoittunut...niin sitten"

Minulla on yksi niin kutsuttu "elä hetkessä" ystävä, joka on aina valmis uusiin seikkailuihin ja matkoihin. Hänen mielensä on aina avoin uusille ideoille. Hänen elämänjanonsa on kuin tarttuva tauti. Juttelet hänen kanssaan viisi minuuttia ja olet jo valmis vetämään rullaluistimet vanhoihin jalkoihisi ja syöksymään täyttä päätä alamäkeen.

Oletko koskaan katsellut kun lapset leikkivät piilosta tai kuunnellut kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan katsellut perhosen ailahtelevaa lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa taivaanrannan taa ja pimeys laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi kiirehtien päättömänä paikasta ja asiasta toiseen?

Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko vastauksen? Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo satoja hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan sanonut lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua hänen silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan?

Mikset vain soita ja sano "hei"?


Nyt...mene siitä ja nauti tästä päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT tehdä...ei jotain mitä sinun PITÄISI tehdä. Jos kuolisit pian ja voisit tehdä vain yhden puhelinsoiton, kenelle soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä vielä odotat siinä?

Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa! Ota se hitaammin. Kuule musiikki ennenkuin laulu on päättynyt.

Näytä ystävillesi kuinka paljon välität heistä.