IRC-Galleria

...niin minäkin.

alan huomata itsessäni kiusallisen aikuismaisia ja äidillisiä piirteitä.
ärsyttää.
alkaa tuntua siltä että toinen vuosikymmen meinaa minut tosiaan aikuiseksi kasvattaa.
sekin ärsyttää.

yhtäkkiä huomaan asuvani 80 neliön asunnossa, meillä on oma sauna, ja mikä pahinta, tajuan, että olen oikeasti kihloissa, varmasti parin vuoden sisään menossa naimisiin, minulla on kotona kuuden eläimen eläintarha ja kohta esikoislapsi.

hitsi, pitäisi se muksun huone saada kuntoon jos poika meinaa oikeasti pinkaista ulos neljän viikon päästä.

ei tämä kaikki ole tuntunut miltään ennenkuin se oikeasti astuu eteen.

ei tässä vaiheessa enää jaksa miettiä nuoruuden kaunoja, vanhoja riitoja, ikävöidä ex-poikaystäviä joista joskus kuvitteli että jonain päivänä oltaisiin näin vakavissaan. Mikään ei ole enää ennallaan.

ja sekös välillä potuttaa kun tuntuu että seinät kaatuu päälle silloin kun ei ole rahaa ja jostain pitäisi taikoa ruokaa ja maksaa vuokra. Sillä hetkellä haluaisin olla vielä se pieni pellavapäinen hulivili suuressa kaupungissa joka sai nappisilmillään ja vilkkaudellaan kaikkien sydämet sulamaan. Tai se pakkeloitu väripytty joka sai aina tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. koski se sitten opettajaa, vanhempia tai poikia. Ja jos ei saanut niin sitten heiluivat nyrkit. tai sitten tuli vain itku.

Elämä on:D

mutta nämä kaikkihan ovat vain muistoja joita muistelemme ja jotka toivottavasti eivät ikinä häviä muististamme. kiitos kaikki vanhat ystävät, kiitos kaikki vanhat vihamiehet . opin teidän kanssanne paljon asioita:)

(esim. että näin pieni tyttö ei ehkä kestä finlandiavotkaa raakana paria snapsia enempää....ja että yksikin poikaystävä riittää...ja että raivonsa purkaminen toiseen on äärimmäisen vapauttavaa raivon hetkellä, anteeksi pyyntö tuntuu kyllä paremmalta.... ja että vaikka kuluisi 15 vuotta ja välimatkaa olisi enemmän kuin 100km niin tosiystävyys säilyy...)

ootte ihania. <3

nyt alkoi tekemään mieli jätskiä. pakko mennä, sori ;)