Timo Satta tässä hei, olen heittänyt likoon kaikkeni ja joku kaiken vei.
Veitsin itselleni puusta puujalan ja aivot, en tajuu vaikka kuinka taiot.
Paa ittes palasiksi, naulitse rakkaasi veriseen rautaristiin!
Ristikuulustelut riitti, nyt on enää mie ja biitti, kiitos sulle joka kuuntelet.
"Kiitti."
Ei oo varaa parantaa, ku varat loppuu kesken aina luullessani et saan levätä hetken verran.
Mie sanon tämän kerran; olen elämäni narri, enkä elämäni herra.
Tämä merkitsee jotaki, en ole ihan varma mitä, mutta kyllä tämä tästä ja se siitä.
Mie en riitä, nyt on kasvoillani likaa ja nielussani hiiltä.
***
Nyt on pelini jo pelattu ja hävisin sen niinkuin kaiken aina.
Pitää olla vahva vaikka se ei nyt riitä, joten en kiitä.
Sanotaan, et' kaikella on rajansa, et pysty järkeäni varastaan.
Sä katsot mua silmin sokein ja luulet et' kaikki on okei.
***
Mitä sä luulet, onkse kuoppa syvä?
Ku huomaat ettet vain oo tarpeeksi hyvä.
Syväl mudassa ei säihky sielun peili.
Mun mieli matkaa kauas niinku interraili.
Luuletko vieläkin tosissasi olevasi sitä kestävämpää sorttia?
Joka ei kaadu, ei maadu, ei kadu, eikä satu, eikä satavarmasti kerro itkeneensä
ja jos kerrotkin, niin itkit kirveestä jalassa, etkä siitä ettei kukaan koskaan halaa sua.
Ei halaistua sanaa painavaa, sohvalla painavaa, paina itsetuhoo, paina vaan.
Suljen mun silmät herätäkseni uudestaan, että voisin huomata ettei pahaa enää olekaan,
mut' sitten huomaan taas ei paha tuli sammukaan.
Tarvin jonku mulle roihun sammuttaan.
***
Nyt on pelini jo pelattu ja hävisin sen niinkuin kaiken aina.
Pitää olla vahva vaikka se ei nyt riitä, joten en kiitä.
Sanotaan, et' kaikella on rajansa, et pysty järkeäni varastaan.
Sä katsot mua silmin sokein ja luulet et' kaikki on okei.
Olen yksin, en ikinä kaksin, suojana mulla on sanat ja ääni.
Ei kukaan teistä nää sisimpääni, joka on rikki hakattu ja potkittu.
Täynnä pelkoa ja vihaa, täyttä ihmislihaa.
Avunpyyntö täytyy itseltä kieltää; se on heikkoutta jota en voi sietää...
Nyt on pelini jo pelattu ja hävisin sen niinkuin kaiken aina.
Pitää olla vahva vaikka se ei nyt riitä, joten en kiitä.
Sanotaan, et' kaikella on rajansa, et pysty järkeäni varastaan.
Sä katsot mua silmin sokein ja luulet et' kaikki on okei.
