IRC-Galleria

Katselin hetki sitten tv:tä, kun silmieni eteen avautui mainos näistä "upeista" epätoivoiselle farmarille morsian- kaksilahkeisista lajimme edustajista. On väärin kritisoida ihmisiä, joilla on hiukan eri näkemys kosteiden päiväuniensa uroista.. mutta silti tuntui naurettavalta katsoa, kun miehet yrittivät saada naiset sekaisin luomalla hekumoivia katseita ja ilmaista omaa epätoivoaan naisseuran puutteesta runsaassa 5 sekunnissa, jonka tv-mainos pyöri.. Jos joku oman sukupuoleni edustaja "kusee hunajaa" nähdessään nuo urhot ja kuulemalla katkopuheisen tönkön repliikin, jonka joku älykäs vaippaikäinen on sutkauttanut samalla kun on pulauttanut suustaan puolet omenasoseesta ulos(jonka maaninen hoitotäti on sinne kauhalla työntänyt), on kai parempi, että vaihdan pornosivustoni sivuihin, jossa käsitellään hengellisiä asioita, kuten sitä, kuinka mohammed kompasteli vuorelle ja lopulta pyöri sieltä alas jumalallisilla volteilla.

Nyt tosiaan huomaan, kuinka onnellinen olen kuorsaavasta ja kuolaavasta rakkaastani, enkä nyt tosiaankaan puhu koirastani. Taisin tuhahtaa puolinukuksissa olevalle miehekkeelleni, että hän voisi hakeutua uuteen formaattiin: lusmulle luihulle morsian. Lopputuloksena oli: hetkellistä tuhinaa ja röhisevää kuorsausta. Mutta pian huomaisin, kuinka joutuisin naapurin mummon avustuksella lynkkaamaan muutamia epätoivoisia naisia. No.. mieheni nauttisi kissatappeluista.. en tosin usko, että kenenkään mielikuvaa kissatappelusta vastaisi kiukkuinen, kuolettavan rumaan yöpukuun pukeutunut tyttö ja papiljootit päässä oleva mummo.
NATI NATI

TEIN SEN!!! SAIN SEN AJOKORTIN VIHDOINKIN!!!!!!PELOTTI KYLLÄ IHAN SAIRAASTI, MUTTA SILTI ONNISTUI!! KIITOS SANNAN JA JAANAN TSEMPPAUKSEN<3

KIRJALLISET LÄPI EKALLA YRITTÄMÄLLÄ!!! OMG!! EN VOI VIELÄKÄÄN USKOA SITÄ!!! HAHAHxD


SURETTAA.. JACKO ON KUOLLUT.. IIIISO SURU...OLIS OLLU MUKAVA HANKKIA SEN UUSIN LEVY, MUT NYT SE LAULESKELEE VAIN TAIVAALLISESSA KUOROSSA FRANK SINATRAN KANSSA.. OLLAPA NYT TAIVAASSA, PÄÄSIS AINAKIN KUUNTELEMAAN HYVÄÄ MUSIIKKIA:(

LOL

Tiesitkö että:
~Pojat rakastuvat yleensä brunetteihin, ei blondeihin~
~Mutta blondit ovat yleensä luonnostaan kauniimpia~
~Mustahiuksiset tytöt saavat olla onnessaan, sillä pojat pitävät heistä~
~Harrastatko hevosia? -Pojat eivät pidä siitä~
~Pojat eivät pidä siitä että täytät kansiosi hevoskuvilla/koirakuvilla ym, etkä poikaystäväsi kuvilla~
~Oranssi huone ei ole poikien mieleen~
~Poikien on vaikea myöntää että rakastaa jotakuta~

Tiesitkö myös että, jos et kopioi tätä päiväkirjaasi kuolet huomenna !

oletko blondi- ainoastaan henkisesti...
oletko mustahiuksinen? - noupps
harrastatko hevosia? - en todellakaan..
onko sinulla oranssi huone? - ei ainakaan vielä..

kopioi tämä päiväkirjaasi 20 sekunnin sisällä muuten et saa pimppiä/pippeliä rakastamaltasi henkilöltä ja hän pettää sinua kolmen muun kanssa ja rosvo pöllii rahasi ja talosi räjähtää ja saat kokeista nelosen etkä pääse mihkää jatko opiskelemaa ja kaverisi jättävät sinut ja yksisarviset raiskaavat lemmikkisi ja tulee maalimanloppu ja JOKU MUU SYÖ AINOT JA VIIMEISET KEKSISI SATANA

Suuri, vaalea ruskea läikkäinen ilmestys peittää mummolandian taivaan, tuo peto, jolla on hallussaan Mummolandian päätösvalta ja kaikki mahti, istuutuu valtaistuimelleen. Suuret ruskeat silmät tähyilevät paljaalle taivaalle, miettien,milloin seuraava siivekäs nugetti-lähetys saapuu. Karvainen tassu lyö malttamattomana tahtia, odottaen kunnes kärsivällisyys loppuu ja Mummolandian valtaa taas pelko. Siivekästä nugetti lähetystä ei näy, eikä kuulu, joten musta suu päästää ilmoille kauhean kirkaisun.

Bodari paidassaan paikalle astelee valtakunnan suurvisiiri, myöskin pelottava mutta kuitenkin uusille hyökkäyssuunnitelmille avoin. Kaksi karvaista antennia nousevat pystyyn, kun suurvisiiri kuulee Mimmi ensimmäisen karmean sota kirkaisun.

Valtakunnan valkoinen ovi heilahtaa ja esiin ilmestyy Mimmiliigan jäseniä, lihaksikkaita, suuria petoja joilla ei ole minkäänlaista sympatiakykyä tulevia siviiliuhreja kohtaan, joita syntyisi, ellei siivekäs nugetti lähetys värjäisi taivasta sateenkaareen värein. (Vaikka toisaalta, onhan tiedetty jo kauan, että Mimmi ensimmäinen lukee mustan ja harmaan sateenkaaren väreihin, koska on värisokea.)

Mimmiliigan jäsenet astelevat arvokkaasti majesteettinsa eteen ja toteavat olevansa valmiina täyttämään majesteetin kaikki käskyt.

Juuri kun mimmiliiga on saanut käskyn häväistä ja tuhota Mummolandia, suuri "sateenkaaren" väreissä hohtava peitto peittää taivaan. Nugetti lähetys saapui, vaikka tosin myöhässä, suoraan poimittavaksi.

Harri; Kesä suunniteltu valmiiksi, paljon ideoita ja lukuisia hymyjä niistä kerrottaessa.. Ainut mitä Harrilta puuttui, oli aika. Hieno ihminen, aina valmis auttamaan hädässä, loistava persoona, hukkui onnettomuudessa 19.3.09

Kaveriporukalla ja muilla ystävillä kauhea ikävä<3

HARRIN MUISTOA SYVÄSTI KUNNIOITTAEN JA HARRIA IKÄVÖIDEN

Vilma, Make, Saara, Sanna Y sekä muut ystävä ja tuttavat

TERRORISTIT ISKIVÄT MUMMULANDIAAN

Aikaisin aamulla Mummulandian sotakirjeenvaihtaja raportoi terroristijärjestö Mimmiliigan hyökkäyksestä mediaa kohtaan. Useita uhreja on löytynyt mummolandian maastosta, silputtuina pieniksi paloiksi. Joukkio on myös osoittanut halveksuntaansa Antti Tuiskua kohtaan, repimällä tämän pieniksi palasiksi ja lopulta virtsaamalla tämän jäännösten päälle. Mummolandian Supersiivoja yksikön johtaja Eila Salo kommentoi tilannetta seuraavanlaisesti: " Mummolandiaa ja mediaa kohtaan tehty brutaali hyökkäys on antanut aiheen antaa maan hallitukselle hätävalmiustilaan johtavan käskyn. Paikalle on kutsuttu poliisien erikoisterroristiyksikön valiojoukko, herrat M.Oppi ja K.Loridi. Mimmiliiga on ilmoittanut ettei luovu vaatimuksistaan saada maan kalleuksia itselleen."

Mimmiliigan johtaja, Allu taas ilmoittaa vaatimusten olevan kohtuullisia ja lisää vielä, että ellei vaatimusta noudateta, lisää median väkeä kokee kurjan kohtalon. Näyttääkseen että liiga on tosissaan, he toimittavat Supersiivojalle lahjapaketissa häväistyt aamutossut. Aamutossuille tehty silmitön väkivalta, todistaa liigan mahdin. Murtunut Supersiivooja ilmoittaa Mummolandian suostuvan Mimmiliigan vaatimuksiin ja suostuu antamaan maan aarteen terroristeille.

Terroristijärjestön on raportoitu hyökkäävän maagisen valkoisen aarrearkun luo, varhain seuraavana aamuna. Hyökkäyksestä ei jäänyt henkiin sivullisia. Uhrien ruumiit pakattiin mustiin pusseihin ja toimitettiin vihreään joukkohautaan Mummolandian ulkopuolelle.

Poistumiskäskyn saanut terroristijärjestö ilmoittaa palaavansa vielä entistä voimakkaampana ja tekevänsä tuhoa pyörremyrskyn lailla.

katuja, liian pitkiä katuja.. et hahmota mistä toinen alkaa ja mihin kolmas loppuu. katselet vain eteenpäin loputtomassa asfalttiviidakossa.Koetat pysäyttää ohi ajavia pyöriä. Pompit paikallasi, hakien huomiota, ymmärtäjää. tummanruskealle kirsullesi tipahtaa sadepisara. yrität ravistella sen pois, mutta pisaroita tulee kokoajan lisää. lopulta kulunut, hailakan ruskea turkkisi on läpimärkä.. niin märkä, että kosteus tunkeutuu sahajauhoihisi saakka, saaden olosi tuntumaan raskaalta ja tyhjältä.

otat vaaleanpunaisen nyyttisi viereltäsi, ja suljet sen syliisi, kantaen sen turvaan kosteudelta, ja välinpitämättömiltä autoilijoilta.Nyytti, jossa on sisällä villasukat, punainen silkkirusetti ja päiväkirja. nyytti ei tunnu muista kulkijoista tärkeältä... ainoastaan nallesta, joka on sulkenut tuohon vaaleanpunaiseen nyyttiin maailmansa; muistonsa ja tunteen siitä, että oli joskus tärkeä jollekin pienelle ja ehkä vähän isommallekin tytölle.

nojaat takanasi olevaan puunrunkoon, puristaen toisella tassullasi nyyttiä rintaasi vasten. olet kävellyt pitkin katuja etsien sitä jotain, mitä aika ei voi viedä.rakkautta ja huolenpitoa. ruskeat nappisilmäsi ovat suuret, aivan kuin niissä olisi jotain, mitä kukaan ei voi löytää. muistelet millaista oli nukahtaa joka ilta pienen tytön kainaloon. tytön joka lupasi aina iltaisin, että rakastaisi ja hellisi sua.hellisi sua maailman ääriin. mietitte usein tuon tytön kanssa ,että oliko nalleillekin taivas , johon nämä menisivät sitten kun ruskeissa silmissä oleva elämä sammuisi ja korvat jäisivät vain nallemaisesti lurpalleen, ilman elämää.

heräät ilmasta, miettien tuntuuko taivas oikeasti tältä.. potkit ilmaa ja huidot sitä tassuillasi, uskaltamatta kuitenkaan avata silmiäsi. ajattelet vain että toivottavasti tytön naapurissa ollut koira ei ole päätynyt samaan taivaaseen.. se kun niin tykkäsi pureskella kaikkea,,,
hetkinen.. ei kai taivaassa ollessaan pitäisi tuntea kipua..? avaat silmäsi ja havaitset roikkuvasi korvista pyykkinarulla." äiti, onko se jo kuiva!?? mä haluan sen pois narulta..! etkö sä näe, ettei se tykkää kun se roikkuu tuolla ylhäällä sen korvista."pieni lettipäinen tyttö huutaa äidilleen.

nalle katsoo tyttöä ruskeilla silmillään ja ajattelee hiljaa mielessään, että kyllä tämä taivaan voittaa.. eihän täällä ole edes koiria! nalle tuntee olonsa kevyeksi ja elinvoimaiseksi,, mikäs tässä on kuivilla sahajauhoilla olla:)

Syvällä sademetsän siimeksessä istui kannon päällä pienen pieni tiikeri. Se oli niin pieni, että pystyi juosta kilpaa lähellä asustavien laiskiaisten kanssa. Murheissaan pienen pieni tiikeri istui kannolla ja puhui metsälle: "Äitimetsä,olen liian pieni tiikeriksi ja liian ruma sekä karvainen kolibriksi.Mikä minä sitten olen?Oih,kolibreilla on niin kauniit, auringossa kimaltelevat siivet ja muilla tiikereillä on pituutta, painoa ja tiikerimäisyyttä niin paljon, että minullekin varmasti riittäisi. Miksei minulla ole edes kauniita siipiä tai tiikerimäistä luonnetta?"Äitimetsä huokaisi syvään ja totesi :" Olet ainutlaatuinen ja tärkeä minulle sekä ystävillesi. Miksi sitten olet murheellinen? Jos haluat, voisit kokeilla olla päivän tiikerinä ja toisen kolibrina?" pienen pieni tiikeri hymyili kauniisti ja kiitti Äitimetsää.

Äitimetsä keräsi puiseen sankoon mutaa, vettä, karvoja, lumpeenlehden ja kourallisen hiekkaa ja sekoitti aineksia kepillä, niin kauan, että aineksista oli tullut myrkynvihreää jauhetta. Hän otti jauhetta hiukan käteensä ja ripotteli sitä pienen pienen tiikerin päälle. Pienen pieni tiikeri alkoi kasvaa. Siitä tuli suunnattoman suuri ja karvainen. Nyt se oli sellainen, miksi se oli luotu. Se käveli metsässä ja nautti, kun se pystyi kiipeämään puuhun nopeasti. Alhaalla jalkojensa juuressa se huomasi pienen sammakon. Se katseli sammakkoa hetken ja puhui sille sitten: "Sammakko, miksi olet noin surullinen?Eikö sinulla ole ystäviä?Tiikeri kyseli turhaan sammakolta, sillä eihän tiikeri voinut ymmärtää, että hänen suuren kokonsa vuoksi sammakko pelkäsi tätä.Tiikeri käveli metsässä haistellen, maistellen, kuulostellen ja tunnustellen uusia asioita. Se ihaili edessään avautuvaa maisemaa ja ajatteli hiljaa itsekseen, ettei tämä suurena tiikerinä eläminen ole häntä varten. Hän tunsi itsensä yksinäisemmäksi kuin koskaan ennen.

"Äitimetsä! En halua olla enää suuri ja karvainen. Haluaisin tietää miltä tuntuisi olla pienen pieni ja kevyt kuin tuulen henkäisy." Äitimetsä mietti hetken ja vaelsi sitten ympäri valtakuntaansa keräten hopeiseen maljaan hiukan siitepölyä, aamukastetta, kukkia ja auringon valoa. Hän sekoitti ainekset kimaltelevaksi pölyksi, jonka jälkeen hän puhalsi pölyä tiikerin päälle.

Pienen pieni tiikeri pyörähteli ympäri, tutkien itseään. Hän kosketteli merenväristä sulkapeitettään ja heilutteli vihreitä siipiään. " Minulla on kauniit siivet!!" se huudahti ja alkoi lennellä ympäriinsä. Maailma näytti niin suurelta sen silmissä."Kuka sinä olet?"kuului hänen takaansa. Hän kääntyi ja kohtasi vihreimmän silmäparin, mitä koskaan oli nähnyt. " Oon Nupeldus, mutta sano vaan Nuppu."kolibri sanoi odottaen pienen pieneltä tiikeriltä vastausta. Pienen pieni tiikeri esitteli itsensä ja he jatkoivat matkaansa kaksistaan. Pienen pieni tiikeri ja Nuppu viettivät päivän lennellen ympäri sademetsää leikkien yhdessä.Auringon laskiessa pienen pieni tiikeri sanoi uudelle ystävälleen: "Minun on nyt mentävä. Nähdään huomenna, kun olen omaitseni." Pienen pieni tiikeri oli näet vihdoin ymmärtänyt mikä halusi olla. Se halusi olla pienen pieni tiikeri, eikä mitään muuta. Se oli vihdoin onnellinen.