IRC-Galleria

[Ei aihetta]Torstai 28.10.2010 19:21

Olen niin karhea nykyisin.
Kuljen kahvilasta kahvilaan
ja katson autojen syöksähtelyä
määränäpäihinsä.

Muistan kuinka pahaa kahvia keitätkään

Minulta kysytään lehteä.
Mietin miksi kahvilassa tuolit
ovat pareittain.
Lehti ei istu, eikä kahvi maistu.

Muistan kuinka hyvää kahvi on kanssasi

TakaisinTorstai 28.10.2010 19:18

Olen Liisa Ihmemaassa
liian iso astumaan ovesta entiseen elämään

- Mutta äiti,
mua väsyttää ja ilma on liian sakeaa hengitettäväksi.

Seison kanin kolon reunalla ja
katselen itseäni putoamassa.

Olen ale-tuoteTorstai 28.10.2010 01:55

Täällä tytöt pukeutuvat merkkeihin
ja korvista roikkuvat hintalaput

Kaikille on hintansa

Kaikuvat askeleet röntgensäteessä
kun sinua skannataan päästä varpaisiin
Nämä säteet ei yllä pintaa syvemmälle

Tuomion voit lukea seliltä

Mainoslauseiden koruisa lorutus soi korvissa
ja toistuu huulilla

Ostin, ostin, ostin, ostin

ja se kysymys hiipii väkisin kurkkuun
karhistaa sen

Paljonko minä maksan?

EpikriisiMaanantai 04.10.2010 02:32

Sinä luit katseestani amamneesin
ja diagnoosini oli elämä

Röntgenkatseesi kiersi minussa
tutkasi syvimmät onkaloni
valaisi pimeimmät ajatukseni

Saattohoitosi sairaassa mielessäni
suuteli minut uuteen vastaanottoon
sen odotushuoneessa päästin irti

Mieleni harmaasta vankilasta
sairaalan valkeaan uneen
kunnes olen valmis heräämään

Nukutusaineen sokaisemat silmäni
jotka aamuaurinko silittää auki
ja avautuvan maailman autuus

Ensiapupolilta elvytettynä eloon
ennen kaikkea elämäni epikriisiin
jonka sinä sanoitit ja sävelsit

E.RKeskiviikko 28.04.2010 22:15

Ensimmäinen katseesi vettä
jonka annoin puhdistaa kehoni
Ensimmäinen sanasi hauta
jonka lepoon laskin ruumiini
Ensimmäinen kosketuksesi tuuli
joka puhalsi minuun hengen
Ensimmäinen suudelmasi elämä
jonka varaan laskin itseni
Ensimmäinen ajatukseni aamuisin
viimeinen kuva sinusta illalla

Ja näin

J.SKeskiviikko 28.04.2010 22:04

Tässä taas puhun epäsuoraa
humalaisen krapula puhetta
lupauksia lunastamatta, mantrattaen

Kuuletko enää viittomakieltäni
annatko anteeksi jos
ojennan uhmakkaasti keskisormeni

Lihaskramppia - vain

Tämä on sinulle, usein ollut
ja edelleen niin vaivihkaa
teen sen koska tiedän että tiedät
vaikka vain arvaisit

Voisin kertoa sirpaleista ja tuulesta
vaikka tahtoisin huutaa ikävää
ja oksennusta seinillä

Kyllä - teen sitä yhä
ja sinä ymmärrät?

Sanojen kasteKeskiviikko 28.04.2010 19:52

Ne tulivat ulos ravintona
nyt satavat sanoina
Tuhkasateena
surun sinisen siunaamina

Pisarat
Laskeutuvat olkapäille
valuvat niljakkaasti niskassa
kelmeilevät karvoissa
hyväilevät huijaten

Enkä mahdu sateenvarjon alle
- kumisaappaat hiostavat

Seison sateessa suu auki
silmät kiinni

Minä kastun
läpimäräksi

[Ei aihetta]Keskiviikko 28.04.2010 19:38

Tervetuloa maailmaani tänne
jossa kohtaatte hämäränne
Missä varjo sekoittuu valoon
kaikuvien askelten taloon

Ole hyvä, astu sisään
pidättele sinua ei mikään
Ei, älä pyyhi jalkoja mattoon
tuijota aukkoiseen kattoon

Mustassa vankilassa mieleni
salpaa ajatukseni, kieleni
Jota ympäröi harmaa muuri
turvaa lukko vahva suuri

Oksennan pinnoille joille
nukahdan samoille lattioille
Asun ristiriitaisessa päässä
erämaassa joka on ikijäässä

Silti rukoilen polvet ruvilla
satumaani rajamaiden tuvilla
Älä anna olla ajatuksieni renki
mielummin riistä julmasti henki

[Ei aihetta]Keskiviikko 28.04.2010 18:47

En minä ollut tullut kotiin
tämä oli vain tieni pää
Yhtymäkohta suuriin
valtateihin

Joiden melun ja saastan
seassa minä voin pahoin

Lihakseni nytkähtelivät
sähkömäisesti paikallaan
Valmiina hyökkäämään
autojen väliin

Liian aikaisessa
olematta kuitenkaan täsmällisiä

Ne olivat vain välähdyksiä
ja iltaisin kuin valomerta
Joskus suljin salaa silmäni
hengitin höyryjä

Liian väsynyt keskittymään
ohituksiin ja peltikolareihin

Mutta ei saa jäädä paikalleen
siitäkin voi saada parkkisakon

Tyttöjen taloTiistai 20.04.2010 20:35

Näytät siltä miltä minusta tuntuu
rikkoutuisit puheeni paineessa
- annan vain katseeni kiertää sinussa
eksyä lasiseen olemukseesi

Köyhyyden suutelemat mustelmat
jotka elämä raiskasi ruumiiseesi
Kartoittavat valkean ihosi pintaa
sen läpi on kuultavi luurankosi

Myrkkyiset ajatukset ravintonasi
vaviset utuisessa maailmassasi
Siinä jossa aurinko ei lämmitä
jossa kosketus ei herkistä

Siellä sinun äänesi kaikuu
tyhjyyden mustille onkaloille
Ja olet niin helvetin yksin
etkä päästä ketään sisään

Minulle sinä olet vain hän
jonka ruumiissa tunteeni
saavat elottoman muotonsa