Hän sai mut toivomaan,
Hän, ja vielä enemmän.
Hän sai mut nauramaan,
Hän sai mut laulamaan,
Hän antoi mulle sävelmän.
Hän, hyvä haltiatar,
Hän, yön kuningatar,
Hän on enää nimi iskelmän.
Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu lehtien
nään lentävän,
Tunnen saman ikävän,
Kun poissa on hän.
Hän sai mut nauramaan,
Hän sai mut laulamaan,
Hän antoi mulle sävelmän.
Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
Kuin luonani ois hän.
