Ei musta saa hyvää tekemälläkään,
tiedän sen
Mutta miksi tarve tehdä väkisinkin paha,
olenhan kuitenkin ihminen
En pysty selittämään kaikkia ajatuksiani, en tekojani
En olemaan olematta, vaikka siltä tuntuisi
Haluaisin huutaa tuskan pois, maailman tuuliin
Mutta naulattu on aikanaan se saamiini kenkiin
Takin voin vaihtaa, paitani kääntää
Aina kuitenkin muisto menneestä jää
Pieni hetki, ajatus, sana ajattelematon
Sai taas sen esiin, olen voimaton
Miksi niin vahva mutta kuitenkin heikko
Päältä tyyni...sisältä siipirikko