IRC-Galleria

Nyt sit kuoriutuu nahkat sormista..ai että on ihana tauti!!Ihan ku ei ois jo saanu kärsiä tarpeeks...

Kohta pääsee muuttamaan pois sulkavalta..pääsee pois täältä paskasta ja eroon paskanjauhajista!:)

Vanhan sillan luona taas,
poika rinnan tyttö lasta,
virran tahtoo ylittää,
Koskeen kuohuvaan,
he varoo katsomasta,
edelleen he käsissään, ---
pitää toisen kättä,
tahtoo empimättä,
heikkoutta toisen ymmärtää,
empimättä tahtoo virran ylittää..

Matkallaan, he suojan saa,
pienistä hetkistä toisiaan vasten,
korkeuteen, huokailee,
varjele tiet tämän maan orpo lasten,
kun ilta viilenee..

Luvanneet on rakastaa,
he täällä toinen toistaan,
vaikka polku pimeyteen,
joskus kuljettaa,
silti vielä loistaa usko tiehen yhteiseen..

Riittäisikö täällä
pettävällä jäällä,
yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?

Matkallaan, he suojan saa,
pienistä hetkistä toisiaan vasten,
korkeuteen, huokailee,
varjele tiet tämän maan orpo lasten,
Matkallaan, he suojan saa,
pienistä hetkistä toisiaan vasten,
korkeuteen, huokailee,
varjele tiet tämän maan orpo lasten,
kun ilta viilenee..

Riittäisikö täällä
pettävällä jäällä,
yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?

Matkallaan, he suojan saa,
pienistä hetkistä toisiaan vasten,
korkeuteen, huokailee,
varjele tiet tämän maan orpo lasten..

Matkallaan, he suojan saa,
pienistä hetkistä toisiaan vasten,
korkeuteen, huokailee,
varjele tiet tämän maan orpo lasten,
kun ilta viilenee..

Riittäisikö täällä
pettävällä jäällä,
yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo
riittääkö se täällä, pettävällä jäällä..?

Kuu kulkee yksin yössä minä yksin heräsin
tyhjää alta lakanoiden syliin keräsin
en sua löydä niistä oot jo haihtunut
ikävään pop-iskelmään sä olet vaihtunut
6.30 oot viikon ollu pois
on täällä tyhjää niin kuin muakaan ei ois
jotenkin tää juttu nyt vain kääntyy väärinpäin
eihän meille pitänyt koskaan käydä näin, näin yksin jäin

Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Aika kerää sirpaleet on kyyneleet limaa
palat liittää yhteen ehjäksi ei kuitenkan
jos aikaa riittää se saattaa parantaa
vaan kuluu liian hitaasti se joka odottaa, saa odottaa

Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
tajuan sen viimeinkin
sä et tule takaisin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Tiedän miltä tuntuu elämä kun opettaa
se heittää kuraa pulpettiin ja hyvää tarkoittaa
on sydämensä kanssa turhaa olla miestä
on vaikee suuntaa kääntää jos on jalat irti tiestä

Kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen

Tuijotan ulos.
Pimeys tuijottaa tiukasti takaisin.
Pimeys vaihtuu valoon,
vaikken sitä näekään.
Näen mielessäni nuo minulle
niin rakkaat ihmiset.
Heidän takanaan näen ne,
jotka ovat minua satuttaneet.
Ne nauravat.
Nauravat, koska näkevät
kuinka surulliseksi ne ovat
elämäni tehneet.
Minä nousen vielä.
Näytän, että minäkin voin
olla vielä onnellinen.
Näytän, että tulen olemaan onnellisempi
kuin koskaan aikaisemmin.
-Toiveissani..
Mutta onhan minulla nuo rakkaat ihmiset.
He jotka sanovat välittävänsä.
Kiitos heille.
Ilman heitä en tässä olisi.

Elämä on sitä, ketä rakastaa ja ketä loukkaa.
Sitä, kenet tekee tarkoituksella onnelliseksi tai onnettomaksi.
Sitä, säilyttääkö vai pettääkö luottamuksen.
Se on ystävyyttä käytettynä pyhänä asiana tai välikappaleena.
Sitä, mitä sanoo ja tarkoittaa, kenties loukkaavasti, kenties rohkaisevasti.
Kysymys on huhujen aloittamisesta ja alhaisten juorujen suosimista.
Siitä, minkä tuomion langettaa ja miksi.
Ja kenelle arvostelunsa kertoo.
Siitä, kenet jättää huomioimatta tietoisesti ja tarkoituksella.
Kysymys on kateudesta, vihasta, piittaamattomuudesta ja kostonhimosta.
Siitä, kantaako sisimmässään vihaa vai rakkautta, antaen sen kasvaa ja levittäen sitä.
Ennen kaikkea kysymys on siitä, käyttääkö elämänsä siten ettei niin olisi muuten tapahtunut.
Vain ihminen itse ratkaisee tavan, miten noihin sydämiin vaikutetaan ja juuri niistä valinnoista elämässä on kysymys.