Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
Ja kiitti, miten onkaan saanut rakkautta näin.
Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän,
Vaan ei yhtä tiennyt hän
Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus,
Ja kyyneleitä erottaa voi pieni ikuisuus
Pihamaalla katson, miten kaunis voikaan olla maa,
Vaikkei ole Jumalaa.