IRC-Galleria

{F}Riikka

{F}Riikka

luulee olevansa taiteilija
OINAS: uudestaan!
HÄRKÄ: ruokaa!
KAKSONEN: missä kaukosäädin?
RAPU: milloin pidetään häät?
LEIJONA: enkö ollut fantastinen?
NEITSYT: ylös,lakanat on vaihdettava !
VAAKA: pidin äskeisestä,jos sinäkin pidit!
SKORPIONI: hetki,etsin avaimet ja avaan käsirautasi.
JOUSIMIES: soitellaan!
KAURIS: oiskos sulla käyntikorttia?
VESIMIES: uusiks,mut nyt ilman vaatteita!
KALAT: mikä sun nimes olikaan?

Tänä iltana tunnen voimieni palautuvan ja lähetän sitä teillekin, jos tunnette heikkenevän.
Siinä on riskinsä, että tyhjenen ja vaivun alas, tai saatte myös saman kirouksen.
Mutta tulette huomaamaan, että olemme aina vain vahvoja, outoja otuksia ja pidämme yhtä.

[Ei aihetta]Torstai 02.04.2009 19:53

Nyt en voi kuin nauraa omalle tyhyydelleni, että meninkin eilen gallerian aprillipilaan lankeamaan, oli kyllä toisilla koulussa hauskaa. Hah hah haa! Ei löydy puolustusta, väsyneenä maailmaan sitä putoaa ansakuoppaan.
Onneksi huomenna koittaa loma ja kuukauden tukirahat ilmestyvät (toivon mukaan) tilille. Sijoituksia mietin hmm.. Sauna 6.6. lippu, Nikki Sixx Heroiinipäiväkirja, hiusväriä... Tai ehkä se kirja jää ostamatta, kyttään jahka kirjastosta lainaisin.
Onneksi yksi opettaja kehui ja ne sanat lämmitti mieltä, ehkä voisinkin pitää koululla Fredrika näyttelyn ja lukuisat pienet piirrokset hänestä ja rakkaasta Jasonista olisivat esillä. Kyllä nyt tuntuu, että joku arvostaa suttauksiani. *hymy*
Jos näette minut Hellässä istumassa vihkoon kirjoittelemassa, älkää v****ko! Sillä hetkellä voi syntyä jatkoa rakkaaseen tarinaani, jos ette ymmärrä, ette ole koskaan eläneet yksin!
..ja mitä muutakaan tekisin? Yksin lähden sinne ja yksin kotiudun, hullu ja ''taiteilija'' poistuu Virgon Muukalaisen sanat soiden päässään.

[Ei aihetta]Lauantai 28.03.2009 23:16

Aina sitä etsii onnellisuutta, löydät pienen palasen ja olet niin iloinen, että pienestä onnesta kasvaa suuri, joka kietoutuu ympärillesi ja haukot henkeä..
Osaan nauttia pienistäkin asioista; nukkumisesta, savukkeesta, kahvikupillisesta, lukemisesta, inspiraatiosta, hiljaisuudesta, kaupungilla kävelystä aamu 4-5 aikaan, yksinäisyydestä, joku sanoo ''kiitos..''
Jos näitä mielessäni kelailen koulun tunneilla on päiväni pelastettu, miksi ne vain joskus unohtuu?
Nyt voisin halata nalleani ja kutsua mielikuvitusystävät luokseni tähän yksinäiseen iltaan.
Osaan olla vaikea ja kranttu akka, mutta pieni romantikon kipinä löytyy.

ilmoitusTorstai 26.03.2009 21:18

koneessa on taas joku vika, enkä tiedä koska uskallan seuraavan kerran tätä käyttää. vanhuus iskee se tekniikallekin ja millä rahalla uusi? miellummin dvd-soitin ja katsoisin elokuvia, kuin tappelisin tämän h....in koneen kanssa!
en siis ole tästä toosasta ja netin taivaasta (vai manalasta?!) riippuvainen. haluaisin toki inspiraation iskevän ja kirjoittaa fan fictionia mutta.. hui hai, aivoni lensi pois!

[Ei aihetta]Sunnuntai 22.03.2009 21:44

Missä mennään, mikä maa, mikä planeetta?
Kuka tulee, luokka, opettaja?
Antakaa lääkkeitä, pinkkejä, sinisiä, vihreitä.
Voi halvattu! Nämä onkin vitamiineja ..kele!
Syödään jäätelöä
ja käydään pöntöllä puklaamassa.
Kahvia! En halua nukkua,
silloin ei tule aamuakaan.
Hah, ha, ha, ha, haa!!!
Ilkeästi nauran täällä,
yksin..
Ehei..
Minulla on kaveri,
tuossa olkapäällä,
siltä irtoaa hauskoja tarinoita.
Eilinen meni sekavissa tunnetiloissa. sitä on vaikea selittää mitä on katsella, kun joku joka on perheenjäsen, nukkuu pois... En kupsahtanut pyörtyen, enkä syöksynyt hautakuoppaan, vaikka kävi mielessä ja huutaa. Ei Pera ole poissa, ei voi olla!
Kyynelien vuodatusta, teki pahaa nähdä toistenkin itkemistä. Tämä on vaikeaa. Helpottaa kyllä. ajan kanssa. Nyt tulen itkemään viikkoja, kuukausia ja sitten, kyyneleet loppuvat ja saan rauhan.
Tiedän Peran voivan hyvin, enkelikoira. En ole kristillinen mutta uskon enkeleihin, ne ovat jotain kaunista..

Ilmoitan siis, etten ole tasapainoinen ja vielä enemmän vaaka heilahtaa puolin ja toisin, tässä hetkessä, kunnes tasoittuu.

Tuleva perjantai 13.3. surun päivä.Keskiviikko 11.03.2009 18:07

Nyt muistamme hyvät hetket,
kaunis ystävämme.
Talo on hiljainen,
kun et ole enää luonamme,
turvaamassa kotimme...

Hyvää matkaa
kauas sateenkaarimaahan.
Pois tuskistasi pääset.

Tiedämme,
jälleen näemme.




Pera 11v.
Miten sitä aina jostain löytyy voimia ja voi olla ihania ystäviä, tai edes tuntemattomatkin voivat sanoa jotain kaunista. Annan sille todella paljon arvoa, pakahdun niin että pyörryttää.


Katson ja näen peilistä häpeän kasvot.
Itken tyynyn kyynelistä märäksi (ja kärsin päänsärystä) nukahtaen uupuneena.
Toivoen eilisen, tämän päivän ja huomisen katoavan.
Tehtyä ei saa hävitettyä, varjonasi seuraa.
Haluan polvistua eteenne ja huutaa ANTEEKSI!
Se ei auta, tyhmää sananhelinää.

Jos jotenkin voisin korvata, vaikkapa pitämällä viiriä kädessä jossa lukee ''olen idiootti.''

Pyyhin kyyneleet, silmien turvotus laskee. Puen sotavarustukseni, täältä tullaan elämä.
Jos lähdette kostoretkelle, antakaa minulle aikaa valmistautua.

Kääk ja kuolkaa kaikki ylpeyteenne!Perjantai 06.03.2009 03:14

Tässä ei voi paljon huutaa vaikka aihetta olisi. Väsynyt ja kiukkuinen yökukkuja, kohta lennän puuta päin ja sanon hyvää yötä. Huomisesta ei tiedä, pilaan taas kaikenlaista, sitten itketään ja otetaan itsesäälikylpy.
Anteeksi, huono viikko takaraivossa. Nukkumista vain, en kestä tätä ilman puudutusta. Kipu ei lakkaa, vain hetkeksi katoaa ja herättyäni tunnen sen taas. Ei voi päättää onko se läsnä, vai tuleeko takaisin parissa päivässä? Ei voi niellä mitään, ilman että sattuu kurkkuun. Jäätelölläkö on elettävä?