IRC-Galleria

Joo elikkäs yritettään kertoilla jotain synnytyksestä...

Ma 3.9
Maanantaina mulla oli aika äippä polille ja jälleen kerran oli tarkoitus katella josko ois käynnistelty. Paikat ei ollu auennu viikossa mihinkään eli olin sormelle auki ja kanavaakin oli melkein se kolme senttiä jälellä, mutta sitten vauvan koko, se oli arviolta 4400g ja vauvan liikkeet oli hieman vaisuja. Lääkäri päätti sitten että jäisin sairaalaan ja aloitettaisiin vauskin houkuttelu ulos kapselella (joiden nimeä en muista). No siinä vaiheessa rupes jännittää, kun sairaalasta tuskin enään poistuttais ilman vauvaa.
Polilta mut siis siirrettiin osastolle ja osastolla laitettiin se kapseli ja iskettiin heti niihin järkyttäviin laitteisiin mitä lopussa rupesin vihaamaan yli kaiken, eli siihen masinaan mikä mittaa suppareita ja ottaa vauvan sydänkäyrää. Edelleen sydänkäyrä oli melko kappeeta. Pari tuntia siinä maattuani sain nousta ja oikeastaan kehoitettiinkin olemaan liikkeessäja niinhän minä tyttö olin kiertelin ympäri kyssiä ja hiippailin ulkosalla ne järkky kuteet niskassa, Timo tuli joskus sepan aikaan kattomaan mua sekä tuomaan tavaroita, sillä eihän mulla ollu kun käsilaukku mukana. sillä aikaa kun Timo oli saikulla mun kanssa alkoi supistukset tuntumaan, mut ne oli kyllä pikku nippailuja siihen verrattuna mitä oli luvassa. Yötä kohden supparit alkoi voimistumaan ja puolen yön paikkeilla piti käydä pyytääs unilääke, jonka avulla nukuinkin n.tunnin eli joskus yhen jälkeen herräilin kipuihin. Kävin pyytääs jossain vaiheessa kipu lääkettä, mut en saanut sitä vaan mut iskettiin siihen laitteeseen taas mikä mittaa niitä supistuksia, oltuani aikani siinä kätilö tuli tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen, mittään ei ollu tapahtunut. Yritin vähän aikaan nukkua, mutta en pystynyt kipujen takia, sain sitten muistaakseni petidin nimistä kipulääkettä, mikä ei auttanut muuten kun pisti pään ihan sekasin ja sai oksettamaan, nukuin vissiin jossain välissä ja joskus kuuden aikaan menin suihkuun ja siitähän se tiistai päivä alkoikin.

Ti 4.9
Tiistaina kahdentoista aikaan sain taas uuden kapselin ja sitä ennen olin ollut jonkun kerran siinä helvetin koneessä mikä mittaa niitä sykkeitä ja supistuksia. Elli tuli käymään joskus yhden jälkeen ja toi kaikkia lehtiä ja suklaata, mitä en uskaltanut syödä kun ne pirulaiset mittailivat vielä verensokereitakin samalla. Kahden aikaan oisin saanut nousta, mutta eikö ne iskeneet taas mut siihen koneeseen ja suppareitakin tuli jo tuossa vaiheessa ihan kiitettävästi. Timokin tuli käymään ja ihmettelemään meidän vauvan sydänääniä. Jossain vaiheessa pääsin siitä laitteesta eroon ja Elli ja Timokin olivat jo lähteneet, aloitin taas kävely rumpan, nyt saatoin olla hieman huvittavan näköinen kun supistuksia tuli aina tasaisin väliajoin eikä ne olleet mittää pikku nippailuja, mut ympäriinsä kyssin pihamaata kävelin hieman hehkeän näköisenä, välillä irvistellen kivusta. Iltaa kohden kivut alkoivat vaan kovenemaan, mutta kohdunsuulla ei ollut tapahtunut mittään, sekin oli mukavaa, kun tasaisin väliajoin joku kävi tutkailemassa alapäätä. Hieman epätoivoisena jo kyselin jossain vaiheessa että miten kauan käynnistelyä jatkellaan näin, niin vastaus oli että keskiviikkona saisin vielä kapselin ja sit pidettäis välipäivä ja sit saatettais harkita perjantaina tippaa, eikä vauva välttämättä syntyis tän viikon puolella, itkuhan siinä pääs. Kymmenen aikaan illalla sain tramalia(?) kipuihin ja uniläkkeen nukuin taas jonkun puoltoista tuntia ja olin iha helvetin kipeä herätessä, eikö ne perkeleet taas kytkeneet minut siihen supistuksia mittaavaan koneeseen ja piirtyihän sinnekkin niitä voimakkaitakin suppareita jonkun verran, joskus puolen yön aikoihin mut siirrettiin synnytys saliin kun olin niin kipeä, mut pari tuntia siellä oltuani siirsivät salista takaisin osastolle, kun olo oli parempi.

Ke 5.9
Hirveesti en oikeen loppu yön tapahtumista muista kai tunnin pari taisin saada nukuttuakin, kuuden jälkeen kuitenkin heräsin ja ajattelin mennä kuumaan suihkuun jotta olisin saanut helpotusta suppareihin. Olin juuri nousemassa, kun tunsin kuinka sänky kastui, lapsivedet siis meni, kutsuin hoitajan paikalle joka tsekkasi tilanteen ja totesi vesien menneen ja taas tutkittiin kohduunsuun tilannetta jossa olikin yllättäen tapahtunut muutosta sentin verran. Soittelin siinä sit Timolle joka juuri oli tullut töihin, että vedet on menneet, et mahdollisesti meillä saattaa olla vauva vuorokauden sissään. Äidille soitin kanssa, koska äiti oli tulossa mukaan synnytykseen ja sanoin että mene vaan rauhassa töihin, mutta ole varuilla. No tuosta meni tunti ja mut siirrettiin saliin (oli muuten tuskaa kävellä sinne vaikka matkaa ei ollut montaa metriä) ja soitin äidille taas joka juuri oli saapunut töihin, että tuuppas nyt sit tänne, tuon jälkeen iskin puhelimen kiinni. Äiti tuli sit sairaalaan joskus ysin aikaan, siinä vaiheessa olin ihan älyttömän kipee, puol kymmenen aikaan sain epiduralin ja sit kun se alkoi vaikuttamaan niin valehtelematta kaikki kivut hävisivät jutskailtiin siinä sit äidin kanssa kaikkea maan ja taivaan väliltä, ihan niin kuin muulloikin. Joskus vähän ennen yhtä alkoi tuntumaan siltä että olisi pakko päästä vessaan, kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen, olin lähes täysin auki ja sain rueta alkaa ponnistelemaan. Ja minähän ponnistin, jossain vaiheessa kun kätilö sanoi ehkä kolmatta kertaa että seuraavalla tulee niin tokaisin vihaisesti et eikös sen pitänyt jo edellisellä :D Jonkun aikaan pinnisteltyäni syntyi pää, sitten hartiat ja sitten muistan vain ne sanat: onneksi olkoon tyttö tuli. Hieman rupesi itkettämään, musta oli juuri tullut äiti, minulla oli pieni tytär. Jonkin ajan kuluttua sain tytön rinnalle ja äiti lähti soittamaan Timolle joka lähti välittömästi kohti sairaalaa. Hirveesti ei oo tuosta loppu ajasta salissa muistikuvia, kuin että Timo tuli jossain vaiheessa ja sai tytön heti syliin ja oli sekin niin onnellinen tuore isä, saimme myös saliin onnittelu kahvit ym. Jossain vaiheessa siirryttiin osastolle, tuota ennen kyllä olin käynyt suihkussa. Muutama tikki jouduttiin ompelemaan, mutta epparia ei luojan kiitos tarvinnut tehdä, mikä olikin pahin pelkoni. Niin ja tuo painoarviokin heitti hieman sillä tyttö painoi syntyessään 3950g, mutta parempi näin päin. Ja on tuo meidän oma pikkuinen Sandra kyllä maailman ihanin!

1.vaihe 5h 45min
2.vaihe 11min