IRC-Galleria

-Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samallainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikku poikaa. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua.
Minä en ole sinulle kuin kettu, samallainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinulle tulee minulle ainoa maailmassa. Ja
minusta tulee sinulle ainoa maailmassa...
-Alan ymmärtää, sanoi pikku prinssi. On eräs kukka... luulen, että se on kesyttänyt minut...
-Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista...
-Oi! mutta ei se ole Maan päällä, pikku prinssi sanoi.
Kettu vaikutti hyvin uteliaalta:
-Jollain toisella tähdelläkö?
-Niin.
-Onko sillä tähdellä metsästäjiä?
-Ei.
-Sehän on mielenkiintoista. Entä kanoja?
-Ei.
-Mikää ei ole täydellistä, kettu huokaisi.
Mutta sitten hän palasi asiaansa.
-Elämäni on yksitoikkoista. Metsästän kanoja, ja ihmiset metsästävät minua. Kaikki
kanat ovat samanlaisia, kaikki ihmiset samoin. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan askeltesi äänen, joka olisi erilainen kuin
kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi
kutsuisivat minua kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot?
Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Vehnäpellot ovat minulle aivan yhdentekeviä. Ja se on murheellista! Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa jos kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa...
Kettu vaikeni ja katseli kauan pikku prinssiä.
-Ole hyvä... kesytä minut! se sanoi.