taas näitä itkupäiviä.. Mamma ja äiti plus muut sisarukset oli käyny pappan hakemas ruumishuoneelta.. mamma oli vaan silittäny pappan poskee ja ihmetelly ku se oli niin kylmä.. kotiin kun olivat päässeet ni mamma tokassu et olipa se pappa pieni.. näkemiin oli pappalle vaan sanonu, ei kuulemma hyvästejä jättäny ollenkaa.. mustelmii oli paljon ollu ja kädet nii haljennu et lihaa oli näkyny, sen takii kädet oli peitetty ettei mamman tee pahaa.. olin mamma vaan kyselly, et olikohan pappalla kovat kivut, mut oltiin sanottu et sydänkohtaus varmaankin ollu, et ei mitään suurempia kipuja ollu.. toivottavasti.. sit ne oli viel pyytäny et mä lukisin adressin, äiti oli heti sanonu etten mä sitä kuitenkaa pysty lukee.. onneks sano, en oliskaan. noh.. tulipa taas tilitettyä.. itku silmässä pappaa muistelen, kauniin värssynki oli äiti ja kummitäti löytäny pappalle.. 26 päivä hautajaiset, saas nähä kuin paha sillon on olla..:/