IRC-Galleria

Väsymystä, vitutusta... Mitä vielä.. Sijainen, joka ei tiedä mistään mitään... Tai siis tästä kurssista.. Ei jaksa ei..

Ehdottomasti sellainen päivä jolloin olisi ollut parempi jäädä nukkumaan.. Kenellehän minä vielä tänään räjähdän.. Jos en koulussa niin sitten kotona.. Kuten yleensä. Nämä immeiset eivät vaan enää osaa käyttäytyä.. Mihin on hävinny ne "suloiset" nappulat jotka vielä viime vuonna olivat kiltisti... Kai se vaan on sitten niin että mitä vanhemmaksi poijjat tulevat sitä tyhmemmiksi muuttuvat.. Tai ainakin joukolla liikkeellä ollessaan.. Ei voi käsittää..

Kyllä kyllä...

Joo-o.. Ei pitäis mennä lupailemaan ihan mahdottomia.. Sitä kun on perso tuolle alkomahoolille.. Ei ei.. Hyi minä.. Ja sitä viskiähän minun ei olisi pitänyt juoda enää ikinä.. Pitää varmaan muuttaa tyyliin Ei enää ikinä viskillä humalaa. Aivan.
Ihminen on tyhmä eläin mitä tulee alkoholin suhteen. Sitä tekee yhtä sun toista ääliömäistä. Ja sitten on kankkusen lisäksi hirveä morkkis. Joo.. Ja hävetys..

Vaan on se ihana olla kotona, ei tarvi jatkuvasti olla missään laukkaamassa eikä kellon kans vahata että nyt on tässä oltu jo puoli tuntia - lähdetäänpäs seuraavaan paikkaan. Niin. Ei sovi minulle eikä koiralle. Sunnuntaina rauhoittui autossa vasta kun päästiin kajaanista lähtemään kotiin päin. Tiesi ilmeisesti minne oltiin menossa. Ja hyvä niin.

Kyllä kyllä.. Aivan..

Onpa ollut viikko, jollaista en kyllä olisi kohdalleni halunnut...

Tiistaina intoa täynnä lähdin isän luokse notta pääsee lopultakin sen kakkosvaiheen ajamaan... Sen verran ehdin isän luona olla että söin ja kävin saunassa kun piti jo lähteä tk:hon.

Siinä vaiheessa kun sinne pääsin niin ei enää mitään ollut tehtävissä. Keskenmeno. Huh. Tk:hon ei onneksi tarvinnut jäädä. Mies tuli onneksi illalla sinne vaikka ei olisi kyllä tarvinnut. Keskiviikko aamuna sitten kärsittyäni illan ja yön tuskia lähdettiin miehen kans Kajaania kohti ja KAKSille.

Siinäpä sitten päivä menikin KAKSilla ollessa ja toimenpiteitä odotellessa. Lopulta neljän aikaan pääsin kotiin ja koko illan oli ihan höntti olo. Hieman pöllyssä nukutusaineesta ja lääkityksestä.

Nyt sitten taas alkaa jo elämä pikkuhiljaa hymyillä. Eteenpäinhän tässä on mentävä, ei auta jäädä murehtimaan. Parempi näin kuin että olisi sitten myöhemmin käynyt samoin tai ollut jotain vielä vakavampaa. Luonto tietää kyllä milloin ei ole olemassa edellytyksiä hengissä pysymiseen. Toivottavasti seuraavalla kerralla käy paremmin. Sillä sellainen on kyllä tulossa, ei nyt tähän kaikkea toivoa heitetä.

Ahdistaa vaan kun kaikki soittelee ja kyselee miten voin. Onhan se tietysti ihan ymmärrettävää, mutta ahdistaa silti. Nappia naamaan ja menoksi. Jep jep.

Lisäaikaa pitää ajokortille hakea jne, mutta ei siinä mitään. Onhan mulla hyvä syy miksi en voinut sitä kakkosvaihetta käydä.

Hymyillään kun tavataan taas seuraavan kerran.

On se jännä. Miten ihminen voi jättää asiat viime tippaan.. ^^ Kun ensi viikon maanantaina menee ajokortti umpeen ja tämän viikon loppuun mennessä on kakkosvaihe suoritettu.. Heh.. Mistähän minä rahat siihen revin..

Hohhoijaa.. On se jännä miten ne nuo hormoonit heittelee ihmisen mielentilaa.. Olen ollu kyllä viimeset viikot kuin perseelle ammuttu karhu.. Toivottavasti mies vaan jaksais kestää sitä vielä vähän aikaa.. Kohta helpottaa.. Toivottavasti..

Hohoo... Reilu viikko ultraan.. Jee.. Sais vaan olla niinku nyt heti.. *hihi* Uusia kuviakin sais kyllä hommata.. Mistähän mie kameran saisin... Ei ei.. EI kameraa.. Kamera on pelottava, se tahtoo syödä mut.. No joo.. Viis ja puol tuntia unta viime yönä.. Pannaan kaikki mahdollinen poikkeava käytös ja häröily väsymyksen piikkiin...

Mies oli taas kapakassa lauantaina.. Ahdistaa.. Minäki tahtosin.. Mutta oli se kyllä koomista kuunella kun kolmen aikaan aamulla alkaa kauhea ryske ja kolina kuulumaan. Sujuvasti puhutaan norjaa ja halaillaan pyykikonetta.. Ja lopuksi vielä pitää taluttaa sänkyyn.. Tyypillistä.. Heh..

Kamalia uutisia kuulin eilen.. Isäpuoli oli ajanu hirvikolarin kun oli menossa velipoikaa hakemaan.. Onneksi ei sentään pahemmin käyny.. Tulee vaan metrikaupalla uutta peltiä.

Hou, huomenna vapaapäivä.. Ihanaa... Viiden päivän loma.. tulee tarpeeseen.. Saa vaan sitten nähdä miten paljon tulee taas miehen kans tapeltua viikonloppuna.. Meilläkun on hieman eri käsitykset siitä miten homman pitäisi mennä.. No, jospa se siitä selviäis.. Toivottavasti!

Hoho.. Miksi pitää olla niin vaikeaa löytää hyviä helmiohjeita.. Saati sitten suunnittelupohjia.. Kun vain muistaisi mistä ihmeestä löysi aikaisemmin viikolla hyvän pohjan.. Pah.. Pitäs vielä kaikki mahdollinen tulostaakin..

Voi vehnä, miten voi ihmistä väsyttää.. Pitäs vissiin hakea vitamiinia apteekista että jaksais. Kyllähän tuo neuvolatätikin sitä suositteli..
Jep jep.. 20 pvä ensimmäinen ultra on ja lääkärikin vielä samalle päivää.. En taida koulussa olla, en.. Mitäs sitä turhia. ^^

Kamalaa, kun on hankala löytää hyviä helmityöohjeita.. Ja suomeksi varsinkin, suurin osa kun tuppaa olemaan englanniksi.. Ei kyllä kiinnosta ruveta niitä lukemaan, varsinkin kun ei oikein tuo sanasto ole hallussa.. Jotain on silti pakko keksiä että saa muutamille ihmisille lahjat valmiiksi. Kun ei kaikille samanlaisia kehtaa tehdä.. Pöh.

Koulua koulua koulua koulua.. EI kyllä vois taas vähempää kiinnostaa.. Huoh.. On se kyllä hyvä ettei perjantaina tarvitse tänne raahautua.. Saa ihan rauhassa nukkua pitkään ja kattoa sitten vaikka telkkaria.. Suomussalmen päähän pitäis taas lähteä.. Ei kyllä jaksais sitäkään, mutta mentävä on...

Siinäpä sitä oli taas.. Joskus toisten lisää...

Hoh.. Huomenna ensimmäinen neuvola.. Lopultakin. Onhan sitä tässä jo odoteltukin. :)

Mies oli perjantaina firman pikkujoiluissa, eksyi kotiin vasta lauantaina. Kuten odottaa saattoi, huono elämä oli koko viikonlopun.

Saatiin jopa jotain viikonlopun aikaan tehtyäkin. Nimittäin laitettua lautanen kunnolla. Ihmeelliseen asentoon se kyllä tuli, mutta en minä valita kun kuitenkin hyvin näkyy. Meni sitten sunnuntai siinä töllöä katsellessa. Varsinaiset sohvaperunat. Jep.

On se kyllä muuten kumma kun kaikki haisee pahalta. Ruokaa ei parane oikein jättää jääkaappiin, kun joka kerta kun sen oven avaa niin meinaa laatta lentää.. Jopa ne kaikki parhaimmat ruuat haisee pahalle. Meksikon pataa ei pysty enää edes syömään kun se on pahaa, vaikka se mun lemppareita onkin. Mutta minkäs teet.

Koulukaan ei tällä hetkellä hirveästi kiinnosta. Tekis vaan aamuisin mieli jäädä nukkumaan tai no, vaikka katsomaan telkkaria. Mutta minkäs teet, pakko mennä.