IRC-Galleria

|Araknofobia|

|Araknofobia|

jo vuodesta 2001

Aikaa, kynä, paperia ja tylsyyttä...Perjantai 17.03.2006 14:33

Vuodenajat

kevään ensimmäiset auringon säteet
lämmittävät kohmeisen mieleni
ja muistan kuinka silloin joskus
luonnon heräillessä kohdattiin

kesän puhjettua kukkaansa
syttyi rakkautemme liekki
päivisin paistattelimme auringon lämmössä
öisin nautimme toisistamme

syksyn väriloiston ja pimenevien iltojen hohteessa
nautimme rakkautemme viimeisistä liekeistä

talven kietoessa luonnon vaippaansa
sammui viimeinenkin kipinä
näin aika teki meille sen
minkä vuodenajat tekevät luonnolle


Niinpä niin.. Tiedä häntä sitten onko tuossa päätä tai häntää, tai edes niitä parhaita selkäpaloja. >_<

Lisää Ayumia...Lauantai 04.03.2006 04:43

End roll

mou modorenai yo
donna ni natsukashiku omotte mo
ano koro tashika ni tanoshikatta kedo
sore wa ima ja nai

omoi dashite iru itsu mo bukiyou na
maku no hikikata o shite kita koto

kimi wa doko ni iru no
kimi wa doko e itta no ka
tooi tabi ni demo deta n da ne
ichiban taisetsu na hito to

moshi mo watashi kara nani ka o
kuchi ni shite ita no nara
owari wa miete'ru hajimari nanka ja
nakatta hazu da ne

naite mo hoshigaru kodomo no you ni wa
narenakute seiippai no sayonara

soshite aruite iku
hitori aruite miru kara
kimi no inaku natta michi demo
hikari terashite ikeru you ni

hito wa kanashii mono
hito wa kanashii mono na no?
hito wa ureshii mono datte
sore demo omotte'te ii yo ne

soshite aruite iku
kimi mo aruite'ku n da ne
futari betsubetsu no michi demo
hikari terashite ikeru you ni

Ayumi Hamasaki.. Kyllä kyllä...Lauantai 04.03.2006 01:57

Connected

mikakete mitsukete misadamete iru
mitsumete midarete mitasarete iru demo

miagete mikakete mikurabete iru hora
mikubiru mitoreru mihanasarete'ru

sou bokura wa arayuru subete no basho de tsunagatte iru kara
kono kotoba ni tsuite kangaeru kimi to datte mou sude ni

aa bokura ga itsu ka eien no nemuri ni tsuku koro made ni
totteoki no kotoba o hatashite ikutsu kawaseru no darou?

mikakete mitsukete misadamete iru
mitsumete mitorete mitasarete iru demo

miagete mikakete mikurabete iru hora
mikubiru mitoreru mihanasarete'ru

sou bokura wa arayuru subete no basho de tsunagatte iru kara
kono kotoba ni tsuite kangaeru kimi to datte mou sude ni
Pikkuhiljaa alkaa taas ahdistamaan... Rahapäivä tulossa ja menossa samantien.. Ja mitäs kivaa minä siitä itse saan.. En mitään.. Ei voi etes kapakassa käydä, kun pitää ajatella että pitää nyt säästää (taas vaihteeksi) että päästäis taas hiukan lähemmäksi jannen palkkapäivää, ettei tarttis vippiä ottaa ja sit taas maksaa sitä..

Melkein sitä toivos että joku rikas sukulainen kuolis ja jättäis mulle tai meille kaiken omaisuutensa.. Vaikka sitä on kyllä ihan turha toivoa..

Helvetti... Pitää ihmisellä olla taas pinna kireällä.. Taas äsken ihan tyhjästä rähjäsin jannelle.. Vois ottaa muutaman oluen että tässä rauhottuisi.. Minä oon ihan liikaa kotona.. Okei, viikonloppuna tuli oltua kuhmossa.. x] Vaikka tais mennä aika perseelleen sekin reissu.. Tahtoo nähdä ihmisiä, olla vaan, eikä murehtia. Vaan minkäs sitä ihminen luonnolleen voi...

Ahdistaa.. Tuntuu taas että kaikki kaatuu niskaan.. Masentaa.. Itsetunto taas nollassa.. No joo, tämä on taas näitä päiviä. Onneksi on edes joku purkutie, vaikka voisihan sitä tietenkin jollekkin kaverillekin soittaa, mutta tuntuu vaan ettei näistä pysty puhumaan, kirjoittaminen helpompi.

Angsti nähtävästi taas päällänsä.. Vois varmaan ruveta sivuja päivittämään, kun on sekin jäänyt hiukka vähemmälle.. Tai jos tekis ihan uudet.. Joo...


Seuraavaan kertaan..

Ah, mikä ihana rauha..Perjantai 17.02.2006 22:07

Kyllä kyllä, oma koti kullan kallis ja kun on mieskin vielä muualla, niin ei sekään ole häiritsemässä.

Eilen saatiin lopultakin tämä netti pelittämään reilun viikon tuskastuneen odotuksen jälkeen. En minä ole riippuvainen tästä laitoksesta, en. Muuten vaan voisin elää koneen ääressä.

Meijjän viivi on ihan pöhkö. Se tahtoo syödä meidän sängyn ja päiväpeiton ja makkarin maton ja ja ja ja ja ja ja ja ja.... Niin... Ja karkailee. Viimeksi tiistaina. En tykkää.

Harmi kun oli ne uudet pennut kaikki uroksia, niin ei voinut toista ottaa tuohon kaveriksi, ettei tytöllä olis niin yksinäistä. Yksin kun joutuu päivät pitkät olemaan..

Hmph.


Elämä on.

Elämä kerpele!Keskiviikko 25.01.2006 14:38

Miten ihmistä voi vituttaa näin saatanasti koko ajan.. Hirveä angsti päällänsä. Kerpele. Mikään ei jaksais kiinnostaa.. Ääh! Mie tuun hulluksi!

Kotonaki ollessa olen joko ylipirteä tai sit helvetin vittuuntunut. Pitäs varmaan lähteä jonneki rauhoittumaan tms. Ahdistus! Kun ei jaksais aina tapella kaikkien kans kaikesta ja tuntea sitten taas huonoa omaatuntoa siitä että on helvetin ääliö ihminen. Ei siinä mitään jos olotila olis muutaman päivän mittainen, mutta kun tämä on taas jatkunut uuden vuoden aatosta lähtien. Helvetti.. Mie kiroilen liikaa. Anteeksi.

Anteeksi. Siinä on muuten hassu sana. Kuinka paljon ihminen voi oikeastaan sanoa tarkoittamatta sitä edes. Hyvin paljon. Kuinka paljon voi toista satuttaa olemalla välinpitämätön. Hyvin paljon. Kuinka paljon voi tuntea tuntematta kuitenkaan yhtään mitään. Hyvin paljon. Taidan tarvita selkäsaunan (ihan kirjaimellisesti) saadakseni ajatukset taas juoksemaan selkeästi ja huomatakseni että on ihmisiä, joilla on asiat vielä huonommin.

Miksi ihmisen pitää tunkea ylisuuri nokkansa toisten asioihin, vain huomatakseen että on pahentanut tilannetta. Ja sitten vielä miettiä ja pohtia että miksi miksi miksi miksi. Helvetti. Mieleni tekisi vetää viikon ränni, mutta kun tiedän ettei se auta mitään niin jo kuvitelmatkin saavat sen tuntumaan huonolta idealta. Ja mikä morkkis se sen jälkeen olisi. Nytkin jo tarpeeksi, vaikka se ei johdu muusta kuin minun ajatuksistani, kuvitelmistani, mietteistäni.

Jospa tämä tästä alkaisi taas helpottaa. Toivottavasti. Hyvää yötä.
Väsymystä, vitutusta... Mitä vielä.. Sijainen, joka ei tiedä mistään mitään... Tai siis tästä kurssista.. Ei jaksa ei..

Ehdottomasti sellainen päivä jolloin olisi ollut parempi jäädä nukkumaan.. Kenellehän minä vielä tänään räjähdän.. Jos en koulussa niin sitten kotona.. Kuten yleensä. Nämä immeiset eivät vaan enää osaa käyttäytyä.. Mihin on hävinny ne "suloiset" nappulat jotka vielä viime vuonna olivat kiltisti... Kai se vaan on sitten niin että mitä vanhemmaksi poijjat tulevat sitä tyhmemmiksi muuttuvat.. Tai ainakin joukolla liikkeellä ollessaan.. Ei voi käsittää..

Kyllä kyllä...

Siinä meni se tipaton tammikuu...Maanantai 09.01.2006 12:12

Joo-o.. Ei pitäis mennä lupailemaan ihan mahdottomia.. Sitä kun on perso tuolle alkomahoolille.. Ei ei.. Hyi minä.. Ja sitä viskiähän minun ei olisi pitänyt juoda enää ikinä.. Pitää varmaan muuttaa tyyliin Ei enää ikinä viskillä humalaa. Aivan.
Ihminen on tyhmä eläin mitä tulee alkoholin suhteen. Sitä tekee yhtä sun toista ääliömäistä. Ja sitten on kankkusen lisäksi hirveä morkkis. Joo.. Ja hävetys..

Vaan on se ihana olla kotona, ei tarvi jatkuvasti olla missään laukkaamassa eikä kellon kans vahata että nyt on tässä oltu jo puoli tuntia - lähdetäänpäs seuraavaan paikkaan. Niin. Ei sovi minulle eikä koiralle. Sunnuntaina rauhoittui autossa vasta kun päästiin kajaanista lähtemään kotiin päin. Tiesi ilmeisesti minne oltiin menossa. Ja hyvä niin.

Kyllä kyllä.. Aivan..

Kohtalon kovat oikut...Torstai 15.12.2005 23:20

Onpa ollut viikko, jollaista en kyllä olisi kohdalleni halunnut...

Tiistaina intoa täynnä lähdin isän luokse notta pääsee lopultakin sen kakkosvaiheen ajamaan... Sen verran ehdin isän luona olla että söin ja kävin saunassa kun piti jo lähteä tk:hon.

Siinä vaiheessa kun sinne pääsin niin ei enää mitään ollut tehtävissä. Keskenmeno. Huh. Tk:hon ei onneksi tarvinnut jäädä. Mies tuli onneksi illalla sinne vaikka ei olisi kyllä tarvinnut. Keskiviikko aamuna sitten kärsittyäni illan ja yön tuskia lähdettiin miehen kans Kajaania kohti ja KAKSille.

Siinäpä sitten päivä menikin KAKSilla ollessa ja toimenpiteitä odotellessa. Lopulta neljän aikaan pääsin kotiin ja koko illan oli ihan höntti olo. Hieman pöllyssä nukutusaineesta ja lääkityksestä.

Nyt sitten taas alkaa jo elämä pikkuhiljaa hymyillä. Eteenpäinhän tässä on mentävä, ei auta jäädä murehtimaan. Parempi näin kuin että olisi sitten myöhemmin käynyt samoin tai ollut jotain vielä vakavampaa. Luonto tietää kyllä milloin ei ole olemassa edellytyksiä hengissä pysymiseen. Toivottavasti seuraavalla kerralla käy paremmin. Sillä sellainen on kyllä tulossa, ei nyt tähän kaikkea toivoa heitetä.

Ahdistaa vaan kun kaikki soittelee ja kyselee miten voin. Onhan se tietysti ihan ymmärrettävää, mutta ahdistaa silti. Nappia naamaan ja menoksi. Jep jep.

Lisäaikaa pitää ajokortille hakea jne, mutta ei siinä mitään. Onhan mulla hyvä syy miksi en voinut sitä kakkosvaihetta käydä.

Hymyillään kun tavataan taas seuraavan kerran.

Kuinkas siinä nyt näin kävi???Maanantai 12.12.2005 10:14

On se jännä. Miten ihminen voi jättää asiat viime tippaan.. ^^ Kun ensi viikon maanantaina menee ajokortti umpeen ja tämän viikon loppuun mennessä on kakkosvaihe suoritettu.. Heh.. Mistähän minä rahat siihen revin..

Hohhoijaa.. On se jännä miten ne nuo hormoonit heittelee ihmisen mielentilaa.. Olen ollu kyllä viimeset viikot kuin perseelle ammuttu karhu.. Toivottavasti mies vaan jaksais kestää sitä vielä vähän aikaa.. Kohta helpottaa.. Toivottavasti..

Hohoo... Reilu viikko ultraan.. Jee.. Sais vaan olla niinku nyt heti.. *hihi* Uusia kuviakin sais kyllä hommata.. Mistähän mie kameran saisin... Ei ei.. EI kameraa.. Kamera on pelottava, se tahtoo syödä mut.. No joo.. Viis ja puol tuntia unta viime yönä.. Pannaan kaikki mahdollinen poikkeava käytös ja häröily väsymyksen piikkiin...

Mies oli taas kapakassa lauantaina.. Ahdistaa.. Minäki tahtosin.. Mutta oli se kyllä koomista kuunella kun kolmen aikaan aamulla alkaa kauhea ryske ja kolina kuulumaan. Sujuvasti puhutaan norjaa ja halaillaan pyykikonetta.. Ja lopuksi vielä pitää taluttaa sänkyyn.. Tyypillistä.. Heh..