IRC-Galleria

Pygmeiksi kutsutaan eräillä keskiafrikkalaisilla alueilla eläviä huomattavan pienikokoisia, yleensä metsissä eläviä kansoja. Pygmien keskipituus on alle 130 senttiä. Joskin muinoin ja vähemmän sekoittuneina muihin he ovat olleet vielä lyhempiä.

Pygmien pienikokoisuus on lähinnä perinnöllistä, ja johtuu sopeutumisesta sademetsään. Läheisten savannien ihmiset ovat taas Afrikan pisimpiä, samoin ilmaston vaikutuksesta. Pygmit ovat geneettisesti hyvin kaukana muista kansoista. Viereiset kansat ovat geneettisesti lähempänä esimerkiksi saksalaista tai kiinalaista kuin heitä, ja ainut varsinaisesti muihin negroideihin yhdistävä seikka heillä on ihonväri. Joidenkin geenitutkijoiden mukaan maailmassa on kaksi geneettistä ihmisrotua, pygmit ja muut.

Pygmeillä ei ole omaa kieltä, vaan he PUHUVAT SAMOJA BANTUKIELIÄ KUIN PITKÄKASVUISEMMAT NAAPURINSA. Sana pygmi on alkujaan kreikkaa. Pygmit käyttävät itsestään sellaisia nimityksiä kuin esimerkiksi mbuti tai bambuti. Antropologeille tunnetuin pygmikansa ovat juuri Kongon demokraattisessa tasavallassa Iturin metsässä asuvat bambutipygmit, joista Colin Turnbull julkaisi 1962 teoksensa The Forest People.

Alueen viimeaikaiset sekasortoiset sisällissodat ryöstelevine sotilasjoukkoineen ovat merkinneet pygmeille suuria uhkia, koska pygmiyhteisöillä ei juurikaan ole ollut kykyä puolustautua aseistautuneista miehistä koostuvia kurittomia sakkeja vastaan. Jopa kansanmurhasta on ollut puhetta. Joidenkin ryhmien piirissä pygmit nähdään eläiminä, joita voi mielensä mukaan tappaa. Pygmejä jopa ajoittain syödään muun ruuan puutteessa ja on myös tullut ilmi tarinoita siitä, että aseistautuneet sissit olisivat saattaneet leikata pygmeiltä ruumiinosia, kuten sukupuolielimiä onnenamuleteiksi.