Revin siipeni irti jo aikoja sitten/
Päätin että jatkan matkaa enkä itke/
Oma reitti omat kuviot ja oma mielikuvitus/
Ja oman pääni sisäl jatkuu aina sama vitutus/
Ei elämä saa loppuu vaikka siivet paloi tuhkaksi/
Kirkas kaunis mieli muuttuikin tosta vaan mustaksi/
Sädekehän pääni päältä laitoin taakse lukkojen/
Enkelkuoron sijaan kuulen enää vaan ukkosen/
Helvetti mua odottaa takas pirun rinkiin/
Kun katsot suoraan silmiin voit nähdä pirun irti/
Ilman siipii sädekehää enkeli on turha/
Kuin ihminen ilman sieluu jonka tunteet ovat tulta/
kusen hommia, ja oon kokoajan masentunu/
oon pahan vallas ja ajatukset musertunu/
kokoajan pahal päällä, kokoajan suutun/
puhun susta paskaa, pian hulluksi muutun!/
Ei elämä oo valoisaa niinkun aluks kuvittelin/
Kun vallan ottaa viattomast ihmisest Luciferi/
Ei ilman siipii lentää voi näin ajattelee moni/
Mutta mä lennän eteenpäin näin vallassa demonin/
Enkelin silmin helppo nähdä kaunis elämä/
Mut ilman sädekehää helppo saada veitsi selkäänsä/
Nyt vanhan muisteleminen on aika vaikeet/
Laitan muistot lukkojeni taakse piilotan avaimen/
Oon kun avuton hiiri kiinni juustos kiinni loukussa/
Oon antanut kaikkeni ja nyt oon kuolemaan koukussa/
Kyl se nyt näin on.