IRC-Galleria

@junkmail- tuuli kääntyy

Joo, mä istun himas yksin,
mul on puhelin kädessä ja puolityhjä vodkapullo toisessa kädessä.
Mun pitäisi soittaa, tai edes tekstaa,
mutta tässä vaihees tuntuu niin pahalta, etten kehtaa.
Sun kuva pyörii mielessä, kyynel valuu poskel.
Yritän olla mies, mutta niin paljon se vaan koskee.
Mä olen heikko, mä rakastan sua vieläkin,
Elättelen toiveit, et sä tunnet niin itsekkin.
Muistatko ku me sovittii, et ollaa kavereita,
mut hei! Sillä ylläpitää turhia toiveita.
Ku faktat on faktoi, ja ne me tiedetään.
Niillähän me rakkauskin kielletään.
Sä sanoit mulle viimeks, et mä löydän jonku toisen,
jonku paremman. Mä sanoin: "Helppoo ei ole se, kun tunteet
sua kohtaan ei tuu poistumaan, siks en pysty kehenkään enää
rakastumaan"

Kerto:
Kun tuuli kääntyy ja sä lähdet pois,
kun tuuli kääntyy.
Kun tuuli kääntyy, enkä sua enää nää.
Kun tuuli kääntyy, jotain sanomatta jää...

Ja meidän suhde alkoi nopeasti ilman päämäärää.
Me tiedettii vaa, et välimatka meitä määrää.
Nyt loppujen lopuks me ei mennä yhtämatkaa,
yritän keksii, miten eteenpäin jatkaa.
Vaik olit kaukana, olit aina mun mielessä,
mun sydämessä, tossa sohval mun vieressä.
Ja kun me oltiin lähekkäin mä aloin turhist suuttuu,
sä sanoit mulle: "Jätkä hei! Nyt sun pitää muuttuu!"
Mut en tarkottanu pahaa, en tarkottanu sanaakaan.
En tajunnut miten katoavaista olla saattaa
nää yhteiset hetket, jotka jäivät vähiin.
Mutta silti kaikest huolimatta mä niin toivon,
et mä voisin sanoo sulle jotain,
millä saisin korjattua elämäni suurimman mokan.
Kun mä päästin sut menemään, sä lähdit kävelemään,
enkä pysty näkemään sua ehkä koskaan enää.

Kerto

Joo, mun vodkapullo alkaa olla pikkuhiljaa lopussa,
mut ajatukset pyörii edelleenkin sinussa.
Mä mietin, miten saisin sut edes ymmärtämään
ja mun tuskakuva silmissäsi näkemään.
Meillähän oli kaikki hyvin, kumpikaan ei pettäny.
Mikä meni pieleen, sitä mä oon miettiny.
Kun me rakastettiin toisiamme viimeiseen asti
ja sanoin sen sinulle satavarmasti.
Sä olit mun elämässäni liian vähän aikaa,
mut kaikki tuo aika: Siin oli jotain taikaa!
Mä tiedän sen syvällä sisimmässäni,
ilman sua tyhjää ja elämässäni
ei ole polkua, jota voisi kulkea.
Enkä haluu ketään muuta enää syliini sulkea.
Joten jos näät mut yksin kävelemässä,
katso silloin pois, mul on kyynel silmässä...

Kerto

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Olinko ees kauan hengittämättä.. Saisin varmaan iteltäni hengen pois pelkästää hengitystä pidättämällä :)

Mä haluun matkaa kauas täältä/
Kunpa totuudelta voisin mä selkäni kääntää/
Haluan vaan sun luokses takas/
Haluan sua vasten vaan painautua rakas/
Oot niin kaukana musta ja mä mietin/
Joka hetkee jonka sun kanssas vietin/
Jätin sydämeni jonnekkin kauas pois/
Ottaisin sut mukaan jos sen takas hakea vois/
Oot mielessäni sekä joka muistossa/
Muistan senkin kun me suudeltiin sielä puistossa/
Missä aina ystävinä aikaa vietettiin/
Toisiamme heikkoina hetkinä lohdutettiin/
Mut ne ajat ei unohdu vaik ne on jo takana/
Kaikki muistot viiltää sisimpääni niinkun katana/
En muuta toivo kun vaan saisin olla sun luona/
Ja kohta tuun jo takas niin nopee ettet huomaa/

Kertsi:

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/
Ethän koskaan unohda miks ollaan yhdessä?/
Kohti kuolemaa kävellään käsi kädessä/

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/
Mitä enemmän aina vaan mietin rakas sua/
Sitä enemmän mä aina alan suhun rakastua/


Aina kun on se aika tyynyyn painaa pää/
Sun kasvosi on ainoo joka mun mieleen jää/
En tiennyt miten ikävä voi näin paljon raastaa/
Täs joudun makaan yksin et oo vieressäni taaskaan/
Aika vaan kuluu se on pois mun elämästä/
Jokin estää mua eteenpäin elämääni vetämästä/
Kulta sä oot ainoo joka ymmärtää/
Mitä asioita pyörii sisällä mun hauraan pään/
Kun katson peiliin näen vain pienen pojan/
Joka tekemisillään on kaivanut itselleen ojan/
Kun katson siitä mun omiin silmiini syvälle/
Näen sun itkevän ei todellakaan tunnu hyvälle/
Oon silti liian nuori totuuden tajuamaan/
Ja kui paljon ikävä voi painaa ei muil oo hajuakaan/
Rakas kulta mulla on ikävä/
Ja mun rakkaus sua kohtaan on lupaus pitävä/

Kertsi

Päivin ja öin sun kuvas mieleen palaa/
Vaikka se sattuu silti mietin mä sua salaa/
Kynän kautta kyyneleeni sulle vuodatan/
jos saan sut ikuisesti pitää ootan vaik vuosisadan/
Jos nyt oves taakse astuisin niin avaisitko/
Jos soittaisin sulle niin vastaisitko/
Jos kaikesta pyytäsin anteeks niin antaisitko/
Jos antaisin sulle kaiken niin ottaisitko/
Jos oisin surullinen niin huomaisitko/
Ja jos huomaisit niin lohduttaisitko/
Jos nyt takaisin tulisin niin halaisitko/
Jos kokonaan pois lähtisin niin unohtaisitko/
Tää kaipuu saa mut voimattomaksi/
Kaikki on hyvin aina kun me ollaan kaksin/
Oot liian kaukana vaik kätes kädessäni tunnen/
Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen/

Kertsi

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/

Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?/
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?/

Kertsi

Tyttö pieni tulee koulusta taas kotionsa/
Hän miettii että onneks koulupäivä ohi on taas/
Ei tarvi katsella pilkkaavii kavereita/
Hän katsoo peiliin seinälle punasii silmii peilaa/
Ja pyyhkii kyyneleitä vannoo et se loppuu/
"Oon kestäny tarpeeksi alan jo tottuun"/
Tyttö pieni joka katsoo ulos ikkunasta/
Huoneessansa silmiin tuijottaa vain jotain pikkulasta/
Se on sen oma kuva joka takas tuijottaa/
Ensimmäistä kertaa itsensä silmästä silmään kohtaa/
Se tyttöö pelottaa mutta hän pysyy kylmänä/
"Kkyl mä nää kuviot tiiän pidätsä mua tyhmänä?/"
Tyttö luulee että selvii pelkäl toiveunillansa/
koko yön pyörii sängys silti ilman unii taaskaan/
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä/
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän/

KERTSI:

Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan/
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota/
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan/
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan/


Kaupungin äänet hiljenee ja ilma lisää viilenee/
Liikenne ulkon hiljenee ja saapuu bussi viimenen/
Vain yksinäinen matkustaja poistuu takapenkiltä/
Katselee ulos näkee miten puut varistaa lehtiä/
Tuo tyttö takapenkin yksin luulee olevansa/
Vaikka kaikki ollaan meistä tässä samas maailmassa/
Yksin kävelee tyttö linja-autoasemalla/
Korvalaput päässä eikä huomaa kuinka vasemmalta/
Kaartaa auto lujaa kuski kännis ratis/
Tyttö pieni yksinänsä on niin helppo saalis/
Kuski tuskin ehtii edes itse huomatakkaan/
Kuinka kohta päättyy tämän kauniin pienen tytön matka/
Ei ehdi jarruttaakkaan tyttö pieni kääntää katseen/
Näkee auton ja se iskee viattomaan lapseen/
Kuski painaa jarrua mut tyttö yläasteen/
Lentää tuulilasin kautta auton viereen maata vasten/


KERTSI


Pieni tyttö joka usko enkeleihin/
Joka toivo että enkelit sen poies veisi/
Ja niihän tapahtuikin taivaassa nyt tyttö pieni/
Miettii silti miksi päättyi lyhyeen sen tie niin/
Nyt paha mieli jäi jokaiselle ystävälle/
Joista ei koskaan kerennyt sanomaan ykskään hälle/
Kuinka tärkee oli ja kuinka paljon välittää/
Nyt hautaansa mukanaan sen tiedon joutuu hävittään/
En pysty käsittään et kuinka paljon suruu/
Joudutaan viel täällä kokeen ennenku joku puhuu/
Ja kertoo tarinan tytöstä taivaas/
Kuinka kohtalo voi viedä kaiken jättää kaipaan/
Vaikka kuinka haluaisinkin en mä pysty käsittään/
Et jos mä lähtisinkin jäiskö oikeest kukaa välittään/
Sanat virtaa jälleen läpi pään/
Jos lähen miten elämän värityskirjan loppuun värittää/


KERTSI

Olen itse itseni pahin vihollinen.
Tuhoan kaiken mitä on.
Rikki sisältä, kai kova kuori.
Kohtasin itseni silmästä silmään ja peilistä näen idiootin.

Olen syvää vettä, luokse pääsemätön vuori,
unohdettu ullakko. Olen titaaninen kuori.

Kukahan meni keksimään että rakkaus ei virheitä tee
Ihmisethän niitä sydämmiä särkee.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5-vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamuna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä vaivautuneeksi muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hän ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään saamaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Vaihtoehtoja on kaksi

1. Ole hyvä ja kopioi tämä päiväkirjaasi
tai
2. Ole niin kuin tämä ei koskettaisi sinua

Kauniita jouluja <3