IRC-Galleria

Tätä olin kaivannut niin paljon, sisälläni paloi ilon tunne.
Haistoin kuitenkin hänen tupakassaan erilaisen vivahteen kuin yleensä, kai hän oli vaihtanut merkkiä...
"Sinä tänään meille? Puhuttais?" Hän sanoi.
Vaikken nähnytkään hänen kasvojansa, vastasin heti automaattisesti myöntävästi.
Silloin hän nykäisi minuta kauemmaksi itsestään ja sanoi lyhyesti: "Sovittu, muista tulla linkkaani."
Hän käveli tiehesä sanomatta mitään muuta. Jäin hetkeksi seisomaan paikalleni, kaikki oli tapahtunut niin äkkiä.

"Jessss!" Huudahdin silkasta ilosta, kun hän oli mennyt. Pääsisin taas pitkästä aikaa hänelle <3 Istumaan hänen pehmeään sänkyynsä <3
Silloin havahduin koululta kuuluvaan kellojen soittoon, joka kaikui koulurakennusten seinissä.
Lähdin juoksuun, ei olisi kivaa myöhästyä matikan tunnilta, opettajakin oli semmoinen mulkku.

En malttanut viimeisellä tunnilla, historian tunnilla, istua paikallani. Mutkittelin ja heiluin jatkuvasti, minua jännitti niin paljon! Olin ihan huumassa.
Tunnin loputtua menin linkkapysäkille, hän ei ollut siellä, tiesin missä hän oli; Tupakkapaikallapa tietenkin.
Jäin kuitenkin pysäkille odottamaan hänen saapumistaan, ja pian hän tulikin, viimeiset savut vielä keuhkoissaan.
Kun hän puhalsi ne ulos, hän näytti niin kamalan miehekkäältä, seksikkäältä, komealta!
Hän käveli viereeni ja katsoi minua hyväksyvästi, tai tarkemmin hän taisi katsoa rintojani, ei minua...
Minulle aina vittuiltiin rinnoistani, voisi kai sanoa että ne olivat tässä iässä epätavallisen suuret.
Se herätti muissa tytöissä kateutta, pojissa kiinnostusta, kerran luokkamme nörttien ohi kulkiessani heidän jokaisen housuissa jäpätti jännä kohouma, ken arvaakaan mikä siellä pystyssä sojotti.

Kuitenkin seisoimme siinä ihmisjoukossa sanomatta sanaakaan toisillemme, hän välillä vastasi kieltävästi kun joku kävi pummimassa savukkeita. Hän väitti polttaneensa äsken viimeisen, vakka se ei pitänyt paikkaansa. Hänellä oli aina taskussaan muutama hätävara, hän ei pärjännyt ilman tupakkaa.

Viimein linkka tuli, hän istui linkan keskivaiheille ja minä istahdin hänen viereensä, hän oli hiljaa, laittoi mp3 kuulokkeet korviinsa, ja tuijotti ulos ikkunasta. Olin hieman pettynyt, olin odottanut hieman romanttisempaa tapaamista. Ehkä hän kehtaisi viimeistään heillä puhua, olihan hän minut alkujaan puhumaan pyytänytkin.

Linkka pysähtyi hänen pysäkillään, nousimme linkasta ja lähdimme kävelemään kohti hänen taloaan.
Ei hän omaa kotia omistanut, hän asui pikkuveljensä, äitinsä ja isänsä kanssa.
Menimme sisään heidän taloonsa, hän avasi ovet kukkaruukun alla olevalla vara-avaimella ja kävelimme peremmälle.
Ketään ei näkynyt, olimme siis kahdestaan, hyvä saisimme puhua rauhassa, ilman turhia keskeytyksiä.

Hänen huoneensa oli samanlainen kuin muistinkin, erityisesti pidin hänen jousitetusta sängystään.
Siihen istahdin ilman hänen pyyntöään. Hän sulki oven- hetkinen hän lukitsi sen. Varmaan hänen rasittava pikkuveljensä Miro, tulisi pian, olihan hän kanssani saman ikäinen, mutta rinnakkaisluokalla.
Hän käveli hienostuneesti kohti sänkyä jossa istuin, ajattelin hänen istuvan viereeni mutta ei- Hän kaatoikin minut sängylle ja tuli nopeasti, mutta hellävaroen päälleni nelinkontin.
Hän tarttui minua käsivarsistani ja esti minua pääsemästä pois.
"Heh, lopeta, ihan tyhmä pila" naurahdin varovaisesti ja yritin nousta.
Hän ei sanonut sanaakaan, katsoi minua jäänsinisillä silmillään viiltävästi, ja piteli edelleen käsiäni.
En päässyt pois, aloin ymmärtää tosiasiat, ei hän halunnut puhua, hän halusi jotain muuta.

(jatkuu...)

---

(c) M-kun
Ei kopsimista, näpit irti.
Hihii, kuka sanoi ettei minulla ole sadistista- tai masokistista mielikuvitusta, kyllä sitä riittää.
Sanoinhan että jotain kiinnostavampaa tapahtuu! Kuten luittekin jo...