Tää on mun elämä kirjotan oman tarinani..
Tuntuu ettei jaksa enää.. Mun voimat oikeesti alkaa jo loppuu.. Äiti tekee jokasesta päivästä helvetin.. Meil oli ennen hyvät välit mut se on entistä aikaa... Nykyään vaa huudetaan.. Mut ei se voi päättää mun elämästä.. Siitä kenen kans seurustelen.. Oon iha vitun onnellinen kun sain sen jota oikeesti rakastan ja jonka kans haluun olla loppu elämän.. mut ei äiti vaa tuu ymmärtää.. ehkä sit ku en asu kotona nii meijän välit paranee? vai kylmenee kokonaan? sitä en tiiä.. mut en haluu ainaka et ne kylmenis.. Koittas vaa ymmärtää et se ei voi päättää seurustelenko tytön kans.. Eikä se saa meitä eroo ainaka jos se on musta kiinni..
