Eikä jaksa enään riidellä tai muutenkaan huutaa
Tallannu polkuuni, putsaan timbat kurasta
Epäonnistumisien kautta oikeet arvot hukassa
Nyt päätöksii mitä elämästä haluaa
Oppia rakastamaan, oppia arvostaan
Niit pieniä asioita joita vaan arki katoomaan saa
Jos uskoo tarpeeksi, kai se muuttuu nopeesti
Yksi muuttuu moneksi ja taru muuttuu todeksi
Aika ottaa askel, saada jotain elämällä tehtyy
Ehkä nuoruuden lähteen on jo aika ehtyy
Maailmankuva mustuu, taistelen sisäsii draamoi vastaan
Mieles kysymyksii joihin ei isänikään voi vastaa
Mut tuli mitä vaan vastaan, ni mun pitää vaan jaksaa
Vaikka tuntuuki et onni löytyy vaan almanakasta
Niin monta kertaa toiminu väärin
Niin monta kertaa seinään lyöny pääni ja pyöriny itsesäälis
Tie hukassa mist huipulle pääsis
Ja mä uskon että siellä seison jonain päivänä mäkin
