IRC-Galleria

Sattuu.
Mä en ikinä ennen ymmärtänyt, miten jotakuta voi sattua, miten joku voi itkeä, kun lemmikki kuolee.
Nyt mä ymmärrän.
En myöskään ole koskaan ymmärtänyt, miksi omalle lemmikille on tärkeää järjestää hyvä hautapaikka.
Nyt ymmärrän senkin.
Mä en halua että meidän pikkuiselle vain kaivetaan kolo maahan ja laitetaan sinne. En. Ollaan tehty äidin kanssa sille pehmeä, hyvä arkku, johon laitettiin vähän sen lempiruokia ja risti.

Sattuu aivan saatanasti. Se hetki, kun mun piti päättää, annanko sen elää kärsien vai annanko sen nukkua pois, oli kamalin hetki mun elämässä. Ikinä en oo tuntenu oloani niin voimattomaksi ja surulliseksi.
Mulla on hirveä ikävä meidän pientä kullanmurua.
Ehkä se on nyt paremmassa paikassa? Mä todella haluaisin uskoa niin.

Saatatte lukea tätä ja miettiä että "mitä vittua. se oli vain eläin." Mutta Rami oli paljon muutakin kuin eläin. Se oli ja tulee aina olemaan osa meidän perhettä. Perheenjäsen.