IRC-Galleria

Toivoin perjantaita (23.10) vapaaksi töistä aikapäiviä sitten, koska olin varannut liput saman illan keikalle (Patrick Wolf) jo kesällä.

No eikös sitten tietenkin paukahda iltavuoro kyseiselle perjantaille, toiveista huolimatta. Enkä saanut sitä kirveelläkään vaihdettua kenenkään kanssa.

No sitten vaan ajattelin, että pakkohan se vuoro on tehdä. Ja jos pääsisin lähtemään ajoissa, eli heti klo21 jälkeen, niin ennättäisin ehkä jopa keikkapaikallekin.

Kun kello oli vihdoin yli 21, niin piti jäädä selvittelemään vielä lähes tunniksi illan ei-täsmäävää veikkausmyyntiraporttia.

Kun päästiin lähtemään (21.55), niin mun oli enää turha koettaa juosta junaan, joka lähti samalla minuutilla. Seuraava lähtikin sitten 22.35 (hemmetin tuppukylä).

Kyseinen paikallisjuna vielä kaikenlisäks mateli, kuin kilpikonna - johtuen samaan aikaan edellä kulkevasta Turun suunnalta tulleesta "pikajunasta".

Kotona olin lopulta puolitoista tuntia myöhemmin, kuin olin suunnitellut.

Vaikka vaihdoin verkkarit muodikkaampaan ja laitoin tukan ojennukseen n. 15 minuutissa, en ehtinyt koskaan suosikkiartistini keikalle. Keikalle, jota olin kesästä alkaen odottanut näkeväni. Myös lippu, josta maksoin n. 30 euroa, jäi käyttämättä.

Tämän lisäksi viikonlopun ruokaostokseni ja huomisen aamupalatarpeet jäivät työpaikalle, kun taukohuoneen ovet olivat jo menneet kiinni, enkä päässyt enää niitä työpaikan jääkaapista hakemaan lähtiessäni. Eikä edes herra vartija saanut ovea enää auki.

Jääkaapissani loistaa valo ja saan tehdä huomenna vapaapäiväni aamun alkajaisiksi reissun työpaikalle, saadakseni aamupalaa.

Lisäksi verensokerini on vajonnut pohjalukemiin tätä kirjoittaessani, kun en ole saanut syödä mitään rankan työpäivän jälkeen.

Olotilaani voi oikeastaan tän jälkeen kuvata vain yhdellä sanalla: v*****ksen multihuipennus. :D

Kuka korvaa? Veikkaisinpa, ettei kukaan.

Ja jos oikeuksiasa alkaa ajamaan, niin huonon maineen vaan saa.