IRC-Galleria

Voi että kun tylsistyttää.....ois jo huominen niin pääsis Riikan luo..kun sen kanssa on hauskaa höpöttää kaikkee missä ei oo mitään järkee.. xD

Minä ostin maanantaina hyvän kirjan..ja luin sen jo...jos mä vaikka kirjottasin siitä pätkän tähän...tylsä elämä... :)

Säpin mietteet keskeytti Titus , joka yritti vieläkin vimmatusti olla kohtelias, vaikka yrityksiä säesti kaamea näky, puoliksi pureskeltu suun sisältö, joka putkahteli esiin joka kerta, kun hän raotti huuliaan.
''Ja juu, tuota, tässä on Rand, meidän uusi, tota noin - hei, miksi sinä itseäsi kutsuisit?''
Kyseinen murkku kohotti katseensa keittiön pöydän puunsyistä, joita hän oli tutkiskellut. Säppi puri huulta estääkseen itseään pukemastasanoiksi inhoaan. Randin kasvot oli lävistetty kauttaaltaan lukemattomista kohdista. Hänen kulmakarvansa oli kiedottu niin moniin kirurginteräsrenkaisiin, että hänen ihonsa näytti olevan metallia. Hänen nenäänsä oli tökätty moniaita kultatäpliä, aivan kuin hän olisi potenut mittaamattoman arvokasta aknea. Hänen huulissaan ja leuassaan oli myös lävistyksiä, ja hänen korvissaan riippui rautoja, kettinkejä ja ristejä, ankh -symboleita, ja pikku tikareita. Kun poika avasi suunsa, Säppi pani merkille, että murkun yläposkihampaisiin oli kiinnitetty pieniä timantteja, ja hirvityksen kauhistus, hänellä oli lävistys niin kielessään kuin - Säppi räpytteli silmiään - silmämunassaan..miten se oli mahdollista...? Hovimestari sulki silmänsä silkasta epäuskosta.
Mutta ruokottomuuksista kauhein oli pojan puhe, sanat, jotka lävistivät ja haavoittivat pahemmin kuin yksikään peräkujan tatuoija.
''Itse asiassa kutsuisin itseäni muusikoksi, Titus.''

No siinä se nyt on...ja voisin vaikka sanoa että kukaan ei jaksa tuota lukea ku tuli noin pitkä..mut toi kirja on loistava... :D