IRC-Galleria

Menetin yhden rakkaan ja tärkeän ihmisen, vain sen takia, että on vaikea luottaa,
mutta on myös vaikea päästää lähemmäs, koska kuitenki joutuu pettymään ja pettymyksen tuoma tuska sattuu enemmän kuin se, että ei olisi antanut koskettaa...
sillä nyt on vaikea unohtaa ihmistä jota ei koskaan tule saamaan takaisin...
Joku sanoisi, että sitä se elämä on ja se on täysin oikeassa ainakin minun kohdallani,
ainakin minun elämässäni. Jos jotain hywää tapahtuu on se hetkessä menetty, jos
jotain ikävää, pysyy se koko elämän ajan. Onni ei tule koskaan yksin, vaan sitä seuraa
Ikävä ja suru, Siksi on hywä joskus sulkeutua kuoreensa ja miettiä onko minulla tarkoitusta olla täällä vai onko aikasi tullut. Sillä ei yksi hauras ihminen jaksa montaa vastoinkäymistä. Sekään aita ei ole ylittämätön. Se on raskas taakka kanta täällä yhteiskunnassa...
Toki sitä tuntee myös hyviä muistoja, jotka elävät syvällä ja yrittävät uida ylemmäs tuskan valtameressä. Mutta niillä on kova työ yrittää selveytyä vahvimman rinnalla.
Sillä tämä ruumis on kerääntynyt tuskan ja surun valtaan. Se ohjaa tätä ruumista kohti
täyttä tuhoa....
Niistä muutamasta ihmisestä 90% haluaisi minun kuolevan ja heille on yhden tekevää
olenko minä pilaamassa heidän elämäänsä vain en, mutta ne 10%, jotka ovat vielä rinnallani, joita en ole vielä satuttanut. Auttavat minua jatkamaan eteenpäin. Sillä heidän
läsnäolonsa ja rakkautensa on minulle yksi päivä lisää tässä yhteiskunnassa, joka on
muuten täysin pimentynyt minulta. Jos ne 10% menehtyisi, menehtyisin minäkin, sillä
sen jälkeen minulla ei olisi mitään syytä jatkaa teidän 90% kiusaamista läsnäolollani.
Heidän toiveensa saattaa toteutua, mutta tällä hetkellä olen sen 10& varassa. He saavat
minut jatkamaan ja kestämään kaiken sen tuskan ja paskan joka päälleni sataa, joka päivä, joka hetki ja joka minuutti.

Muistini on täysin pimeytynyt millaista on tuntea onnelisen ihmisen ilo ja elämänilon.
Sillä tämä mieli ja ruumis on täysin pimentynyt kaikesta tuosta.
Minun tekisi mieli vain jäädä sängyn pohjalle. pois iloisten ihmisesten luota ja pois
satuttamasta ketään, joka sattuu lähelleni.
Minulle on annettu kirous, kirous jota on vaikea purkaa. Olen vain punaine piste 10 000 Onnelisen ihmisen keskellä. Haluaisin vain vajota syvyyksiin, Sulkea silmät ja räjähtää.


Olen pahoillani jos tuotan sinullekin surua, siitä mitä kirjoitain/kerron, mutta se tulee vain tämän hullun aivoista, nuo tunteet jotka ovat kehittyneet tämän ruumin ympärille.
Tunteet joita on vaikea pukea sanoiksi ja kertoa. Sillä ne ovat osa minua ja joka päiväistä elämääni, Sinä toki ihmettelet miten voi tuntea tuon kaiken, mutta se on mahdollista, sillä se on elämäni ja tunteeni nyt ja ehkä aina, sillä tuskin koskaan saan
tuntea täysin puhdasta mieltä. Sillä tämä mieli on täysi tuhoutunut siltä, mikä oli kun synnyin.