IRC-Galleria

Ei ole helppoo olla mukava ja hauska. Siitä koituu helposti ongelmia itselle. Haluaisin olla välillä vähemmän hauska ja mukava Henna. Jospa minutki otettaisiin vakavasti joskus, mut oma vikanihan se on jos luullaan tyhmäksi. Olen aina hyvin koominen ja pellemäinen. Ehkä se huumori on ollut minun tapana selvitä tästä elämästä mikä on tähän asti tehnyt pelkästään kipeää. Varsinkin sellaiset asiat, joita rakastaa, satuttaa eniten.

Voi olla, jos hirveesti muutun tästä, niin voi olla että kohta karkotan kaikki ystävät läheltäni. Olemalla hiljaisempi, totisempi, asiallisempi, kliinisempi, vähempi aidompi. Mutta parempi niin kuin kokea aina alemmuuden tunnetta monessakin asiassa. On minullakin oma ylpeyteni.

Mutta voi muuttumisesta koitua hyvääkin, ehkä en hölötä niin paljon ja annan muillekin suunvuoroa. Koska minähän olen aina äänessä ja sellainen tilan "haltuunottaja" Minun pitäisi osata olla myös sivustaseuraaja.

Minulla on ollut neljä "piikkiä lihassa" aina.

1. Ulkonäkö:, Enemmänkin oman vartalon hyväksyminen. Ala-asteena pienesti pullukkana tyttönä sain jatkuvaan kuulla olevani V:n ruma ja V:n läski. Se jättää arpensa. onneksi olen oppinut arvostamaan itseäni tällaisena kuin olen, kiitos siitä kuuluu eniten ystävälleni Helille, joka aina jaksaa muistuttaa miten kaunis ihminen olen. Pitkänmatkan tappelemisen Helin kanssa olen alkanut antaa sille jästipäälle jo periksi. <3 Olen oppinut toteamaan, että vaikka minulle ei ole mikään paras kroppa, on minun kasvoni ainutlaatuiset ja kauniit. Ja pidän silmistäni erittäin paljo. Tämänkin toteamisen opetteleminen vei vuosia.

2. Luottamus ihmisiin: Lapsena petetyksi tulleena ystävyyssuhteiden osalta on vaikeaa luottaa ihmisiin, ilman, että pelkää, että minun selän takanani nauretaan tai minut hylätään. Onneksi sain hyvän ystävän yläasteella muutettuani pielavedelle 14 vuotiaana, aikaan, jolloin tein todella paljon töitä asian kanssa 8 vuoden koulukiusaamisen loputtua. Oli vaikea alkaa rakentamaan ystävyyssuhteita tuolloin. Ison kiitoksen siitä saa Heidi, joka opetti minua rakastamaan ilman pelkoa. Vaikka olemme paljon erossa, näemme maksimissaan 2 kertaa vuodessa, hän on aina yhtä rakas ja jatkamme joka kerta nähdessämme siitä mihin jäimmekään.

3. Ratsastus ja hevoset: Suuri rakkauteni. Tästä voisi kirjoittaa vaikka romaanin. 12- 13 vuotiaana sain käydä kerran viikossa tunnilla. Sielläkin opetus oli vaativaa, minulle huudettiin, mikä sai minut lukkoon ja sillon en viimeistään osannut mitään. Myös aina virheistä sanottiin, ei siitä mitä tein oikein. Koskaan ei tullut sitä positiivistä, vaan keskityttiin niihin puutteisiin ja sen vuoksi tuntui että olin vain täynnä puutteita. En ikinä saanut kunnon varusteita, joten kollareissa ja kumppareissa ratsastaessani tunsin alemmuudentunnetta toisiin tyytöihin verrattuna, joilla oli hienot trikoot ja saappaat sekä silkkihansikkaat. Ja he nokka pystyssä, optettajien perhetuttujen lapsina saivat erityiskohtelua. Ja minä olin taas altavastaaja. Mutta minun vahvuus on aina ollut se suuri rakkaus eläimiin, hyvä tunne-äly, ja henkinen yhteys kaikkiin luontokappaleisiin. Sen olen huomannut myös hevosten käyttäytymisessä minua kohtaan, kyllä ne minusta pitivät enemmän kuin muista tytöistä, koska olin enemmän rohkaiseva ja annoin heti kiitosta. Tulen paremmin toimee eläinten kanssa kuin ihmisten, sen olen itse todennut ja moni on minulle niin sanonutkin. Olen vähän kuin joku metsänhenki tai intiaani. Lapsuuden tunneilla käynti jätti traumoja. Jo se asennoituminen minua kohtaan talleilla, sai minut lukkitumaan. Siksi karsastan talleja , niiden ilkeitä ja kovasanaisia opettajia sekä itsestään liikaa luulevia ylimielisiä ratsastajia, jotka ovat saaneet vanhemmiltaan kaiken. Ne ei tiedä miltä tuntuu taistella joka asiasta halki elämän. Jokainen päivä tuntuu kuin eläisi sotatantereella. Siksi neuvojen vastaanottaminen ratsastuksessa on minulle vaikeaa. En kestä yhtään muistutusta lapsuuden ratsastustunneista, joka mursi viimeisimmänkin itsetuntoni. Nykyään olen saanut nauttia siitä vapaudentunteesta, mitä saan ratsastuksesta. Siksi olenkin addiktoitunut ratsastamiseen. Saamme olla hevosen kanssa yhdessä villiä ja vapaita, ilman mitään paineita ja jännitystä, mitä ratsastaminen on minulle aikoinaan ollut. Haluan kehittyä omaa tahtiani, minulla on selkeät tavoitteet ja etenen niissä ilman kiirettä ja painetta. Se, että minulla on hevonen ja kohta toinen, on vuosien työn tulos. Ne tuhannet litrat kyyneleitä, mitä olen asian eteen vuodattanut, saa kohta arvon. Niitä ei ole turhaan valutettu.

4. Musiikki. Ennen kouluaikoina osasin tätä asiaa vain ja ainoastaan arvostaa itsessäni. Mutta siitäkin on kipeä muisto. Tietysti vanhempainilloissa ja joulujuhlissa laulaminen oli kunnia- asia. Tosin ei oopperalaulajaksi haukkuminen sen edestä ollut mukavaa. En tiedä mitä minulle tapahtui aikuisiällä musiikin suhteen. Se itsevarmuus vain yhtäkkiä katosi. Jotenkin esiintyminen pelottaa ja jännitys saa ääneni jäämään kurkkuun ja kaikki menee päin persettä. Hyvää Palautetta olen saanut lauluni herkästä ja aidosta tulkinnasta, mikä on varmasti totta, koska tiedän mistä laulan enkä laula mitä tahansa ilman tunnetta. Mutta usein myös itken laulaessani, koska asiat ovat satuttaneet niin paljon. Mutta tiedän että pelosta pääsee vain eroon laulamalla, onneksi minulla on pari ihmistä joille voin laulaa ilman paineita


Tässä vähän itsepohdiskelua omalle käyttäytymiselle. Pyydän myös anteeksi, jos olen ketään loukannut joskus. Toivon mukaan tämä selvittää asiaa edes vähän. Jos ei niin antakaa minun vaan sitten olla. Tiedän, olen vaikea tapaus. Mutta olisitte tekin jos olisitte kokeneet kaiken saman.

http://www.youtube.com/watch?v=i5JU5NpdBW4

Jos nyt on "Maailman paras ystävä" -viikko niin voin ehkä yhdellä kädellä näyttää montako tosi ystävää minulla on. Mutta niitäkin rakastan sitäkin enemmän ja antaisin mitä vain niiden puolesta.

Lapsuus ilman ystäviä on jättänyt jälkensä, mutta olen onnelllinen millainen ihminen minusta on tullut, vaikka en itseäni osaa vieläkään tänä päivänä rakastaa.

Onneksi ystäväni muistuttavat minua siitä, että olen jonkin arvoinen, rakastamisen arvoinen. Ja sen tiedän, että jos rakastan, niin rakastan täysillä, ilman mitään ehtoja. Ja jos vaan voin ja kykenen, seison rinnalla siihen viimeiseen asti.

Olen huomannut että minulla on "ystäviä" joille olen vain hätävara, mutta en kai sille mitään voi, että niin vain on. Aina on löytynyt joku "kiinnostavampi" henkilö, tai sit semmosen seurassa on vain niin "makeeta" olla ja näyttäytyä. Tämä satuttaa, niin naurettaavaa kuin se onkin. Silloin jää helposti unohdetuksi ja varjoon. Olen tottunut siihenkin. Mutta tottunut olen myös siihen, mutta sen verran kunnoitan itseäni etten anna itsestäni tällaisille mitään palasta. En avaa sieluni arkkua, sitä kipeintä, mitä varjelen hautaan asti.

Mutta Kiitos HERRALLE, minulla on rakastava mies, ihana perhe, ihanat ystävät, ihana koti, ihanat koirat, kissat ja hevoset <3 Minulla on kaikki mitä tarvitsen, <3 USKO <3 TOIVO <3 JA SE SUURIN : RAKKAUS <3

http://www.youtube.com/watch?v=nVWYMl2yg1E

Kyllä sai taas aika makeet naurut tallilla eile. sitä ku vejetään koko aja sumussa etiäpäi, etenkii yöputkessa.

mie vaan niin kaavamaiseen tapaan marssin hakemaan cuzcon suitsia siitä kohasta missä ne on aina ollu (lavuaarin luona) sen enempää kahtelematta. mut aana oliki laittanu siihe myös sussun suitset iha vieree :D

mie sit niitä sussun suitsia huomaamatta aloin virittelemmään ukkelille :D ihmettelin miks ukko normia enemmä mukelsi kuolaimia suussaan. sanoin jopa "iha ne kielen päällä on, mittee sie mukellat" - tyyliin. sit huomasin et otspannassa kimmelsi timantit :DDDD repesin ku tajusin et ne olisi sussun suitset :DDDD ee järkee kusi meinas tulla housuuun
ois cuzco saattnu näyttää soivine suupielineen iha Jokerille ku olis joutunu pitämää sussun pieniä virityksiä ;D

miks ihmeessä sitä sokerimössööp syöp ku ei ees näköjää tartte? :D ihmettelen mite helppoo tää mulle on ollu :DDD

Miksi se voi olla niin vaikee asia? aina kun puhutaan , koskee. haluan vaihtaa aihetta. piikki lihassa. sen kokemisen jälkeen aina itku herkässä. aikoinaan en saanut mahdollisuutta. nyt kun se on tarjotimella minun edessäni, en uskalla. kuka vei uskon siihen mihin pystyn. minä pystyn! miksi en usko siihen! minun saatava uskoa taas! muuten kuolen!

Varattu vai sinkku ? - varattu
Miksi ? -no en tiie itekkää
Oletko koskaan antanut pusua tai suudellut ketään jonka nimi alkaa J:llä ? - kyllä
Viimeisin mokailusi ? - koko elämäni on yhtä mokailua
Onko sinulla salaisuuksia joita kukaan muu ei tiedä ? - on
Ketä ajattelit ensimmäiseksi aamulla ? - en kerro
Kadutko mitään elämässäsi ? - aika montaa asiaa
Rakastatko / Vihaatko ketään ? - kyllä / en
Viimeisin koenumerosi ? - eemuistaennee
Missä asut ? - kuavilla
Onko sinulla meikkiä juuri nyt ? - noee
Mikä sinusta tulee isona ? - isompi
Oletko onnellinen ? - mulla on hyvin jännä olo, oon onnellisestisurullinehaikeastiahdistunut just nyt
Monelta menit eilen nukkumaan ? - klo 8:55
Omistatko ajokortin ? - joo
Joudutko usein perumaan sanomisiasi ? - no totaa...
Viihdytkö koulussasi ? - en jaksais jatkuvaan tätä elämänkouluu
Haluaisitko elää jonkun päivän uudestaan ? - aika monta
Viimeisin juomasi alkoholijuoma ? - bailey´s, mut ei voi juomiseks sitä sannoo
Vittuiletko ? - jatkuvaan
Mitä vihaat siivoamisessa kaikkein eniten ? - sitä, kun kohta on aloitettava sama alusta

Eile olin kyllä (taas) aika pahalla päällä. Mut en onneks hakannu kettään, ravosin vaan sisäisesti (no ehkä vähä ääntä päästi silleen vähä vaa) :DDD

Tänään oli kyllä aikas mukava päivä. Cuzcolta löytyi tähä mennessä eniten puhdasta ja vauhdikasta laukkaa yhdelle reissulle. Mitä enemmän sitä rohkaisee ja kehuu, sitä enemmän se meni puhtaasti ja ponnekkaasti. Tunsin perstuntumalla miten se oikein polki takasillaan vauhtia laukassa. Se on niin minun hirvi <3 Niin laiha ja ruipeloinen, vähän vielä masentunut ja huonolla itsetunnolla varustettu. Mutta asennettta riittää meillä kummallakin, täältä vielä noustaan, me, hiomattomat timantit <3

Pikkubroidi oli iha liekeissä tänään Cuzcon selässä. Jätkä ravaili perusistunnassa aika kommeesti <3 aws

Ukkeli on terve. Vasemman kintereen imusuonen tulehdus on voitettu ja ukko puhkuu elinvoimaa!
Emäntänsä ei vaan ole niinkään fyysisesti latingissa. :DDD

Selkä oli tännän päivällä kipee toissapäiväsestä ilmalennosta, hyvä että pääsin sängystä ylös iltapäivällä - mut silti ramusin tänään Ukkelin selkään. Toine oli niin innoissaan lenkillä puolentoista viikon saikun jälkeen. Mulla teki tiukkaa päästä selkään mut onneks pääsin :)
Tarkotus oli ottaa semmonen rauhallinen kävelylenkki ihan vaan meidän molempien kuntoutuksen vuoksi. Mut ukkelille se ei passannut. Jätkä porskutti ku juna eteenpäin ja koko aja olis halunnu mennä kovempaa :DD no yllätävän kivutonta oli minun ratsastus. sen tiesin että selkävaivat häviää ratsastuksessa, viime keväänä kärsin selkävaivoista ja aina ne lenkin jälkeen lievittyi. Joten eiku kevennettyä ravia ja vähä laukkaaki. Mut työlästä oli, meikä huohotti iha pienenki pätkän jälkeen ja tuskan hiki otalla. Piti niin paljon varoa selkää. Mut olo ol paljon parempi lenkin jälkeen. nyt oon töissä, eikä selkään enää hirveesti satu, huomenna alkaa minullakin hiihtoloma. Viimeksi minulla on semmonen ollu joskus lähihoitajakoulun aikoihin :DDD Mut sepä vierähtääki annikan ja hevosten ym. tovereitten kanssa sekoillessa ja toivon mukaan paljon urheillessa. <3

Toiveeni kuultiin! Tämä akka otti damagee ihan kunnolla tännään :DDD kiitos sussu ja ihanat pukit :DDDD vähä koskeep selekään mut kyllä se tästä, uuvestaan vaan! ;)))