IRC-Galleria

On juhlan aika. yksi rata nuoressa elämässämme on kierretty loppuun. Koulun ensimmäisen luokan alussa sijoituimme eri luokkiin, talleihin, saavuttiin lähtöruutuihin kuin erilaiset formula-ajokit ikään. Lämmittelyajot olimme suorittaneet kotona tai päivähoidossa. Viritykset vaihtelivat. Valot syttyivät viimein meille koulussa ja päästivät meidät vihreällä matkaan. Alkuvauhti näyttikin varsin hirmuiselta, haettiin oikeita ajoratoja, ei pysytty jonoissa, ei rivissä, virtaa kyllä riitti, kaasujalkaa ei säästetty, terveysvarikolla oli omat kävijänsä. Ehkä muistat ne vaativat mutkat missä joku meistä meinasi jäädä radan varteen ? Ihmettelet varmaan miksi lähetimme turva-auton radalle ja miksemme saaneet aina edetä halujemme mukaan. Se oli ja on edelleen meidän järjestämme takuuvarma lupa, yritimme pitää porukan kasassa. Muistat varmaan myös, kun lukuvuoden mittaiset kierrokset viimein täyttyivät yksi toisensa jälkeen ja kotijoukot hurrasivat aina nähdessään mielensä koenumerot. Sen täyttyi kasvattaa itseluottamusta. Kierros kierrokselta tunsin, kuinka aloin hallita ajokkiani yhä paremmin. Löysin oman ajokkini opintiellä. Ehkä minusta alkoi tuntua kuin en olisi tarvinnut tallipäällikön ohjeita lainkaan. Silloin hän huusi ehkä korvaasi: Kuuntele ohjeet, mitä sanottiin tai olet ulkona ! onneksi maltoin ja enimmäkseen ’’tottelin’’ toin ajokkini hyvään maaliin. Liput liehukoot siis tänään ja kotijoukot hurratkoot. Tallipäälliköt jäävät hymyilemään ja katsomaan tuloksiasi jatkossa eri talleissa. Lisää tämä blogiisi jos jäät kaipaamaan luokkaasi ja luokkasi muistoija ! :(