Tuntuu, että olen ainut täällä
joka lukion jälkeenkin jäi kaupunkiin
Väsyneeseen pöytään juutuin
Jos joku lasit käsistämme veis, ois hiljaista
Pakko rakastua piakkoin tai muuttaa pois
Kadut on täynnä elämää
kerran vuodessa
Voisin nukkua
monta kuukautta
Huojun, suden silmät kerhoon mut vie
Muut on vuosia nuorempia, näytän hölmöltä
Ne tahtoo jorata pöydillä, mä tahdon pois
Kadut on täynnä elämää
kerran vuodessa
Voisin nukkua
monta kuukautta
Mistä jotain johon voisin toivoani ripustaa
Mistä joku johon kaiken toivoni nyt ripustan
Vastaankulkija, kuu helkkää iholta
Tyttö sillalla, asfaltti raahaa katsetta
Täynnä elämää
kerran vuodessa
Voisin nukkua
monta kuukautta
Stella: Otavalle
Kuka on verraton ja poistaa pimeää
Kuka on suruton
Pieni tähti lumihiutaleita vie kielellään
Sun ei tarvitse varpaillasi vielä olla
eikä sisäänpäin oksina sun sanat kasva
jää kärjillään raapimaan
Peukalonkynnen alle murhe mahtuu
Poskelta kämmenselkään helmet tarttuu
Ne katoaa ajallaan
Kuka on verraton ja poistaa pimeää
Kuka on suruton
Pieni tähti lumihiutaleita vie kielellään
Se jolta toinen kinnas aina puuttuu
löytää ne kätköt, joita ei löydä muut
Ne pitää saa omanaan
Oisko minusta kertomaan sen enempää
jos sä kysyisit multa miten eletään
Olen hiljaa, otan sut selkään
ja otan kopin ja konttaan, luen satuja
Merirosvona taistelen sun mukana
Ylös purjeet, nyt mennään