ihminen joka kuolee uskaltaa elaa
nahtyaan itsensa haamun, kukistaa sen yliotteen.
ei mikaan mika on ihmista voi ihmista syoda
ei kukaan kuka nakee kirkkautta voi hanta kuolemaan vieda
ainoastaan vangittu, kahlittu olemaan toisijainen on epatoivoon osallinen
siella missa valo ei loyda tyysijaa eika elama onnea
koska mielen syvyyksissa on tekija joka vastustaa ihmisen vapautta
koska hanelle vapaus on kuolemaa
karsimys on voitto
kansakunnat vaeltavat varjoissa kohti manalan ovia
he eivat nae selkeita merkkeija siita mita orjuudeksi kutsutaan
silla epahuomiossaan he avaavat unohduksen ovia
mitka riippuvuuden tavoin syovat voimamme
ja oksentaen lupaavat parempaa....
(jatkoa luvassa)
ps> anteeksi kieli, en ole kayttanyt tata vahaan aikaan.
Uusimmat blogimerkinnät
- poetry of the grand isolation 30.10.
- YKSI 17.05.
- Unohduksesta 03.02.
- The Morning of the Magician 25.06.
- Dispeller of Darkness 25.04.
- Kukan Salattu Loisto ( Look at the flower,... 25.04.
- Ystävän Lahja 29.03.
- Ovi Tai Unta 08.03.
- suuri IHMEELLINEN maailmA 02.12.
- [Ei aihetta] 16.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (3)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ toukokuu 2010 (1)
- ▶ helmikuu 2010 (1)
- ▶ 2009 (7)
- ▶ 2008 (2)
- ▶ 2007 (5)