IRC-Galleria

Mä luulin, aika ikävän syö
Ja toivo epätoivoni lyö.
Mä luulin, päättyy jokainen yö
Valonsäteisiin,
Mut se ei olekaan niin.

Mullei oo rahaa, lapsi menee.
Eteinen kasvaa ja pienenee.
Melkein huudan sen takaisin.
Mä olen hullu, mä oon sekaisin.

Mä luulin, aina jotakin jää,
Jota ei pysty hävittämään.
Edes silloinkaan repimään,
Kun sanoo näkemiin,
Mut se ei olekaan niin.

Ja ulkona jossain oot sinä ja uus,
Kireä, teennäinen valoisuus.
Mä olen verta, mä oon väkivaltaa.
Mä haluan huutaa ja satuttaa.

Mä luulin, että viha väsyy,
Suru sammuu tai himmentyy.
Mä luulin, että kipu häipyy,
Menee kadoksiin,
Mut se ei olekaan niin.

Mä luulin, että hallitsen tän
Mun mielen ja mun elämän.
Joo, mä luulin, että sinä ja hän
Jäätte unohduksiin,
Mut se ei olekaan niin.

Maija Vilkkumaa<3
Juna matkojen pelastus :)