IRC-Galleria

Tulin suihkusta aamulla, kävelin pyyhe ympärilläni makuuhuoneeseen. Löysin lattialta silmälasini - hyvin.. syötyinä. Aattelin, että no, ei se mitään, sitä sattuu. Lähempi tarkastelu osoitti niiden olevan vinossa, mutkalla, rikki, naarmutettu, palasia irti ja siis täydellisen käyttökelvottomassa kunnossa. Tuurilla olin jättäny käyttämättä yhden parin piilolinssejä ja ne oli vuoden mua venaillut kaapissa, joten siinäpä loisto ratkaisu.

Noh, nyt lopputulos on tämä: Tiistaina näöntarkastus, saan RayBanit uusiksi laseikseni 2-3 viikon kuluessa (uuh, hot!) ja väliaikaisesti on kuukausi-piilarit käytössä toisen liikkeen ansiosta.

"Ei se mitään.. Kinkku nyt vaan sattuu olemaan nuori ja innokas koira", aattelin ittekseni, vaikka mieleni tekisikin karvaisia lapasia näin kirpakkana pakkaspäivänä..

Hurraa!

Kyllä mä taisin rellestää...
Nyt näyttää siltä, että jää uudet vuodet viettämättä tällä menolla. Jännitän joka vitun lihaksen yhtä nielaisua varten. En tiedä nousiko se kuume, mutta lentomatkat oli eilen yhtä tuskaa kun pelon lisäksi oli vielä kylmä, tärinä, vapina ja kurkku kipeinä.

"Sisulla siitä selvitään!" Nyt kyllä tuntuu kaikkea muuta kuin että sisu riittäisi tästä selviämiseen...

Johtuukohan tää niistä lukuisista kanaruuista?

Sitäkö ne meinaskin siellä kun kanoja polttivat ja hautasivat elävältä, että ois pitänyt pitää suojapukua ja hengityssuojaimia siellä?

Ostettiin postikortteja ja oltiin lähettämäisillämme niitä viimeisenä päivänä. No Kaupungin posti ei ollut auki; ei muuta kuin lentokentällä "Kyllä ne täältä saa lähetettyä". No monen sotkun jälkeen, eipä saanut ja ajatukset siintivät Köpikseen. "Kyllä ne köpiksen lentokentältä saa lähetettyä"; lennot oli myöhässä joten eipä jääny aikaa korteista huolehtimiseen. Huomaakohan kukaan jos lähetetään ne Lohjalta?

--> Sairastamaan

Että pistää vihaksi kaikki ylimääräiset menot.
Lähtö on tossa kymmenen ja puolentunnin päästä ja rahaa pitää vieläkin pistää menemään viime tingassa tulleisiin laskuihin ja ties mihin, ja sekös vasta syö muutenkin köyhää matkabudjettiani.
Ok, mutta hei, ehkä tarkotus olikin etten mä rellestä. Voin majoittaa itteni ja shoppailla, mutta eihän mun ole mikään pakko juoda viimeisiä rahojani. Eihän?

Eipä...
Mitä sitä muutakaan voi tahdä katolisessa maassa joulua viettäessään jos meinaa jouluhartaudet jättää välistä uskonnollisiin syihin vedoten.

Tavoitteena turvautua alkoholipitoisiin juominkeihin vasta uutenavuotena.

Nyt on siis joululoma. Juhla jääköön väliin kiinnostuksen puutteen vuoksi. Söin järkyttävän hyvää pastaa sunnuntaina ja söin järkyttävän hyvää (eri) pastaa tänään. Sunnuntaiseura tuoksui.. krapulalta. Hmph, juopot. Päätin sittenkin työllistyä vielä tiistaina ja sitten, ah, kokonaan lomalle. Ja torstaina matkataan jo veljien kanssa kohti perunamaata. Toivottavasti se reissu saa mut unohtamaan tietokoneen ja addiktioni sitä kohtaan.

Tulin taas koulusta kotiin tässä iltapäivällä ja kas, kohtasin jälleen kerran saman näyn kuin mm. perjantaina ja lauantaiyönäkin. Mulla on kämppäkaverina metsuri. Ystävällisesti siis jatkossakin sinnikkäästi muistan pyytää isää siirtämään sisälle tuodut polttopuut niille tarkoitettuun laatikkoon, koirani aiheuttamien epäjärjestykseen (lue: kaaokseen) liittyvien erinäisten asianhaarojen vuoksi. No tuota.. lähinnä kun Kinkku tykkää syödä kaikkea. Imuroin taas eilen mutta eipä siitä ollut tänään jäljellä nähtävää vaikutusta.

Ainiin, eikä meillä myöskään taida olla enää suihkun lattiakaivon suojaritilää, se tuli reunoiltaan purruksi muodottomaan kuntoon ollessani nukkumassa.

Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen saadessani yhdentoista päivän loman koirastani, maton imuroimisesta, lakanoiden vaihdosta ja yhdentoista asteen pakkasesta.

Mut hei, asiat varmasti vaan paranee tästä!

Arvoisa joululahjan ostaja, listani on lyhyehkö:
Yhdet uudet rintaliivit, pitkä villatakki, kaksi untuvatyynyä sekä sukkuhousut. Kaikki siis korvaamaan edellisiä, jotka tänään löysin lattialta rei´itettynä saapuessani kotiin. Myös kestävä ja energiaa kuluttava puruluu koiraani varten olisi varmasti hintansa väärti.

Ystävällisin terveisin,
Nuoren koiran omistaja

Viikon odotetuin päivä! Jei!
Radalle matka vie -> Suihkuun, saunaan ja baariin. Parasta on se, että iskä tekee uunikirjolohta, ja kuola valuu kun ajattelenkin.

Tein tänään pahoja juttuja, olenhan niin kovin kovin paha. Tein niitä juttuja heti aamutuimaan, eli heti ensimmäisenä vaatetuksen ja kinkun jälkeen. Voi että, mutta kylläpä nukutti makoisasti :D
Toisaalta, kylläpä nyt unettaisi kovasti. Ei mut hei, tänään töihin viideksi ja sunnuntaina kuudeksi. O-ou. Taitaapa aamulla taas väsyttää entisestään. Mut sitten on viikonloppu, mikä tarkoittaa sitä, että ihan justkohta on joululoma. Luulisin..

Tiedättekö sen tunteen, kun näkee jörkyttävän kummallisia unia ja haluaisi kertoa niistä jollekin, muttei millään pysty sanoin kuvailemaan niitä tilanteita ja tapahtumia kuulostamatta suhteellisen jakojäännökseltä? No viimeisin uni oli taas sellainen. Kun esimerkiksi seksiunet pystyy yleensä kuvaileman (eri asia haluaako..) mutta ne yliluonnolliset ja järjettömät onkin täysin eri asia.

Ei oikeasti voi olla tottakaan tämä väsymyksen määrä, mutta ne päikkäritkin ois aika turhaa, väsyttäis vaan entisestään. Jatkan siis muita toimia.

Mun tekis kauheesti mieli tortilloja hyvillä täytteillä. Sillä välin kun olin ostamassa tavaroita Essolta, iskä oli tullut kotiin ja aloittanut kanakeiton väsäämisen. Mutku.. mä haluisin tortilloja :(
Mesekään ei tunnu toimivan. Eikä niitä hiuksiakaan leikattu tänään(kään).
Jos joku tietää asian, joka saisi vielä nämä ikuisuuden kestävät päivät menemään enemmän perseelleen, niin tänne vaan. Eihän tässä muutenkaan ole vielä kestämistä tarpeeksi.
Tarvitsisin seuraa, kotona kun ei oikein jaksaisi olla. Jonkun, joka lähtisi kanssani elokuviin. Toista viikkoahan tässä tehdään leffaan lähtöä. Vähän taitaa olla saamaton olo..

Heräsin jotakuinkin äsken. Kerkesin tossa äkkiä imuroimaankin, ettei äiti suutu kun tulee kotiin "taas sä oot vaan maannu koko päivän, saatana!" :)p No hei, mä olin töissä kahteentoista ja sitten kävin yhdellä. Voi että, olipa kivaa! Oikeestaan eilinen ilta, tai yötähän se oli jo, sai mut loistamaan, että tosissaan oli hauskaa.
Elämä jatkuu ja alkaa hymyillä, kaikesta huolimatta. Ja vaikka potkaisinkin pikkuvarpaan suoraan ovenkulmaan, ei satu enää juuri yhtään.

Kinkku herätti mut aamulla syömällä 1,5 litran kokis pulloa. Mistä se sen on saanut? Ei meillä kukaan edes juo coca-colaa?! Ja miksi siitä lähti niin kova ääni! Ja miksei meillä ole ruokaa?! Auto olisi pihassa, muttakun ulkona on niin kylmä. Jään siis odottamaan äitiä ja mahdollista ruoka-annosta, sekä lämmintä autoa käytettäväksi. In my dreams. Äiti on äiti, kyl sä hei tiiät. Ei se tee tommosta :)

Kohta leikkelemään tukkalaitosta.

Jos mun laskut nyt paikkansa pitävät, nyt on kolmas(!) perättäinen lauantai kun olen illan töissä. Tänään, normista poiketen, erään musiikkiyhdistyksen pikkujouluiltamissa.
Kinkku löysi tänään aarteen.. Näin ainakin päättelin hajusta ja siitä, mitä kerkesin nähdä vilahtavan kurkusta alas ja mun oksennusrefleksistä yrittäessäni urhoollisesti kaivaa jämiä pois suusta.. Suhteellisen iso klöntti mätää kalanraatoa meni kyllä harvinaisen kovalla vauhdilla alas kun Kinkku tajusi mun huomanneen ja epätoivon vimmalla yritti napsia aarrettaan parempaa talteen. Siinä vaiheessa vitutti, oksetti ja kuvotti sanoinkuvaamattoman paljon.

Huomenna lyhenee hiukset. On syytäkin. Saatana.

Hitsika kun en tosissaan jaksaisi tehdä töitä tänään, ja kun se ei ole kevyimmästä päästä, juosta palvelemassa ihmisiä, nimenomaan _siellä_. Rahantuloa ei voi estää, diipadaipa.. Mutta mä tarvitsen vielä pikkujouluvaatetuksen, tärkeintähän on olla ajoissa liikenteessä - kuten on tapana.

I´m gonna go now, call me later.