IRC-Galleria

YliHuomenna kisoihin.... Jännää...Perjantai 31.08.2007 21:56

Turhaa edes yrittää...Maanantai 27.08.2007 02:05

Koulu alkoi, hyvin meni :>Maanantai 13.08.2007 19:52

[Ei aihetta]Sunnuntai 12.08.2007 11:37

sataa.. oli pakko herätä et herään sit huomenna.. jännittää niin kamalasti.. viimenen viikko meni nopeesti..

[Ei aihetta]Tiistai 07.08.2007 14:21

Huomasin ettei kaikki ollut ok kun vein teitä ulos.. sun karva oli outo, ei silee, eikä normaali.. ja olit apaattinen.. Kun pääsitte ulos niin et liikkunut ollenkaan, olit vaan paikallaan.. en osannut auttaa,...
lähdin rannalle Sannan, Heidin ja Iidan kans.. Marrekin tuli..:)
Kun menin kotiin, hain pöpöt sisään ja lähdettiin turenkiin..
Kun tultiin sieltä niin iskäkin sanoi ettei kaikki ole hyvin.. Sitten menin akun luo ja rupesin itkemään.. onneks on ihana poikaystävä joka lohduttaa.. Sit otin akun syliin ja vein huoneeseeni, henkka haki peten.. itkin ja itkin.. kunnes pikkusen helpotti.. ja sit itkin hieman lisää.. käytiin syömäs ja päästin sitten pöpöt takaisin häkkiin.. Sen jälkeen kävin usein katsomassa onko kaikki hyvin ja oli.. viimeisen kerran kävin katsomassa kun rupesin nukkumaan..
Yöllä heräsin, maha kipuun.. menin katsomaan oliko aku kunnossa, ja ensiks katsoin ettei se hengittänyt, mut hengitti se. Olin siinä sen kans tunnin verran, kunnes se vähä söi heinää ja näytti jopa normaalilta. kävin sängyssä mut menin aika nopeesti takaisin kun tuntu siltä etten voi jättää sitä yksin. silittelin ja itkin siinä, mietin et onko se aamul enää täällä. mut sit rupes luomet painaa sen verran et oli pakko mennä nukkumaan. aamul kun henkan kello soi, olin jo menos katsomaan akua, siel se oli. ja siel se on edelleenkin. :)
Toivon et kaikki kääntyy viel parempaa.. en haluu menettää mun pientä äkäpussia.. noin pienikin eläin tuo suurta iloa ja myös surua sitten joskus.. toivottavasti ei vielä pitkään aikaan!!

[Ei aihetta]Perjantai 03.08.2007 14:10

Mä missä lienenkin niin tulen takaisin...
Sun rinnallasi oon..

Niin katoavaa on voimat ihmisen
vain tuuli puhaltaa ja
kuoren hajottaa..

Eilinen!!Perjantai 03.08.2007 14:07

Oli ihanaaa..:) Sannaaaaaa<3<3<3 aika meni mut niin meni rahatkin :D:D
KIITOS!!<3

ja tietty... SIS<3

:> :) :D :| :( :´( :o Torstai 19.07.2007 18:44

Sä olet mulle syy jatkaa huomiseen!


Joskus tuntuu silt ettei jaksa ja haluis pois täältä,
mutta kun nään sut ja tuun sun luokse rupean hymyileen.


Jos kaikki menis niinku itse haluaisi,
niin maailma olis täydellinen paikka elää,
mutta ei...


Välillä miettii välittääkö kukaan..


Tartteen sua..
Että voin puhuu sulle..
Ja sä ymmärrät..


Totuus tulee lapsen suusta..
joskus ne vois ymmärtää sen..


Tuntuu et oon hajal,
ettei mikään toimi..


Sä pidit mua sun leikkikaluna..
muka tosi ystävänä..


kaikki hyvä loppuu aikanaan..
mikään ei kestä ikuisesti,,,
ei edes hyvä ystävyys...

Vaik tuntuis jo siltä et oisin jo vahvempi..
Oon silti paljon heikompi.


Joskus tuntuu et mikään ei riitä..


[Ei aihetta]Keskiviikko 18.07.2007 23:20

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.

Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."

Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella >jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni >pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."

[Ei aihetta]Perjantai 06.07.2007 23:17

Karo pieni pesusieni,
ei oo mikään tyhmä koni,
vaan oikein hieno poni.
Monta kertaa on porkkanaa vailla
ja söisi niitä hullun lailla.

Kiitos Mervi runosta :)