ei oo helppoo kenelläkään vaikka luulis
tuskani aamun huudot yöstä toiseen vaan kuulis
kuka auttaa kun ei oo kenelle kelle kertoo
yö vaan tulee ja laittaa auringon eteen verhon
sydäntä raastaa ja haavat pahenee
jatkuuko tää elämäni näin edelleen
mitä tee n se on mun oma ratkasuni
tulis jo yö ja alkais se mun kaunis uni
synkät syvät lapsuuden kaipuu äidin
sekä aina vaan syliin lämpöiseen
kirkkaat kyyneleet valuvat pienen tytön poskea pitkin
kuulin naapurista äänen joku katkerasti itki
äiti on ainoo paraskaveri joka kuuntelee
joka yön nukkumaan mennessä poskelle vaan suutelee
lukee kauniin iltasadun erillaisesta elämästä
kunnes sivut loppuu,lakkaat nytten käsittämästä
lapsuuden leikit aina vaan yksinäiset
omat lelut ainoot kaverit,ystäväiset
sama vaatekerros aina vaan joka talvi päällä
rikkinäiset kumisaappaat jalassa vesisäällä
eiei joululahjoja vaan yksi sädetikku
joka valaisi tytön elämää kunnes katkeaa ja tippu
kilo kultahippu jokasesta onnellisesta kokemuksesta
ei edes keskiarvoo elämän päästötodistuksesta