Pidän vanhoista taloista. Ne ovat useimmiten hyvin tehtyjä ja aina persoonallisia. Niistä henkii sellainen tunnelma jota uusissa taloissa ei vain ole. Valitettavasti ne näyttävät olevan kovaa vauhtia katoamassa.
Työmatkani varrella oli parin tuollaisen talon muodostama pihapiiri. Ne seisoivat ryhdikkäinä villiintyneen puutarhan keskellä ihan kuin olisivat kasvaneet siihen jo aikojen alussa. Nuo valkoiseksi rapatut pienet tiilitalot olisivat voineet sijaita vaikka jossain välimeren rannalla. Toisen talon seinustalla kukki suurin ikinä näkemäni köynnösruusu. Toisessa talossa oli aikoinaan toiminut baari ja sen seinään oli maalattu retrohenkinen kuva, jossa kissa mainosti jo ajat sitten tuotannosta poistuneita pastilleja.
Nyt noiden kahden talon tilalla on kuoppa.
Kohta paikalle varmaan rakennetaan korttelin verran uusia stereotyyppisen steriilejä laatikkotaloja. Varmaan ihan toimivia ja viihtyisiäkin, mutta mitään iloa ainakaan minun silmilleni niistä ei tule olemaan.
Ajatusleikki. Talovanhukset sijaitsivat aivan korttelin kulmassa. Entäs jos edes toinen niistä olisikin remontoitu vaikka tulevan asuinalueen asukkaiden yhteiseen käyttöön? Mitä olisi lopulta jäänyt viivan alle, kun asuntokaupassa kuitenkin fiilikset näyttelevät niin tärkeää osaa?
Uusimmat blogimerkinnät
- Pelastakaa Lasten nuorisotoiminnalle on av... 03.05.
- Se on sitten taas syksy 02.10.
- Mitä vikaa on vanhoissa taloissa? 27.05.
- Tietoturvapäivää! 08.02.
- Mantelichatti tulee taas 06.09.
- Manteli tulee taas ja nyt aiheena on kesä... 01.06.
- Koulun oppiaineet aiheena toukokuun Manteli... 04.05.
- Mantelichat on tänään tiistaina 2.3 klo ... 02.03.
- Manteli tulee taas 22.02.