mutta musta tulee jumalauta ylioppilas. nyt saan kiroilla. se on kiinni 2 tehtävästä ja siitä oonko päässy enkun kirjotukset läpi! siis oikeesti niin hienoo, itkin onnesta. no en itkeny, tiputin pari onnen kyyneltä, mut sekin on harvinaista multa. mä olin jo niin menettäny toivoni koko lakin kans ja nyt tässä voi käydä näin hyvin!!!
Ainoo että millä todistuksella kehtaan pyytää sukulaisia juhliin? läpi rimaa hipoen. no mut ei sillä oo mitää väliä, mä oon tehny sen!! jei!
nyt sit vaan lähihoitajapuoli kuntoon keväällä ja sit saan aloittaa hoitajan uran ens kesästä seuraavat 40vuotta. ei kyl niin tuu ikinä käymään, hoitajan hommia voin tehdä, se on kivaa, mutta haluan jotain suurempaa elämältäni. en tavallista tylsää arkea vaikka sitä oonki kaivannu täs viimeset kaks vuotta. saas nähdä mitä tapahtuu! :)
mulla on ollu sikakivakaksvuotta, ainarappiolla-elämä alko 4.12.2005 . kaikki tienaamat rahat on menny, polttanu ittensä loppuun sillä ku on ollu vaan koulus, krapulas, kännis ja töis.. mut silti elämä on jatkunu. on tullu tehtyä kaikennäköisiä tyhmyyksiä, kannettu mäyräkoiria kaksin käsin teiskontielle, pidetty jatkoja, käyty drive-inillä, haettu jatkoaikaa baari-iltoihin, menty kovassa krapulassa kouluun, pidetty siivous- ja maalaustalkoita, käyty vammalas ja hiidevartin kärsämäellä, pärnussa, bulgarias, laivareissuilla, on ollu penkkarit ja vanhojen tanssit, yo-kokeet, joihin ollaan menty lukematta.. Koulu kusi hyvin ja kaikki muukin tärkeä josta on pitäny pitää huolta. mitään en silti vaihtais pois. On ollut paljon kokemuksia, hyviä että huonoja. se että joku sanoo mulle et paskat asiat kasvattaa ihmistä ja tekee vahvemman.
niin tekee.
mutta missä menee se raja?
ei enää uskalla ihastua tai ajatellakaan sitoutumista. joku riistäis vapauden, tekis pahan mielen, täytyis miettiä et missä toinen menee ja kenen kanssa. tiedän että ei saa yleistää mitään, mutta usko siihen että joskus haluan pystyä ihastuun ja luottaan, voi mennä pitkä tovi. mutta mikä kiire tässä nyt oliskaan, nuoria tässä vasta ollaan, elämä edessä tai jotai. :)
hämeenkyröfiiliskin on vähän kaikonnu mielestä, oon jopa ajatellu et voisin opetella viihtyyn kaupungissa, kuulostaa pelottavalta mutta oon miettinyt että ehkä kokeilen.
huh, jopas tuli paljon tekstiä ja sekavaa sellaista, mut ei se mitää haittaa. toivottavasti taivaalta tippuu mulle rahaa että saan puhelimeniki auki.
olenpas hyvällä päällä vaikka oon valvonu koko yön ja siivonnu paskoja.
toivottavasti tämä olotila jatkuu, positiivisuus tuntuu kivalta.:)
pelkään et se vaan lähtee pois pian. huh.
päivänjatkoja kaikille! meen tänään jumppaileen, en halua kasvaa sotanorsuksi. ´kovaa vauhtia olen syksyn aikana siihen päin menny, mut jos pääsen yoks niin on pakko mahtua johonki nättiin mekkoon ilman jenkkakahvoja.
ja on ikävä taraa! haen sen pian kotiin takas
kiitos ja anteeks kaikista näistä vuosien tapahtumista!
fea alkaa herään taas henkiin!!!! eli kyl se taitaa palautua pikkuhiljaa takaisin duraceliks! :)