IRC-Galleria

Mä menen niin pitkälle pois,
että takaisin en edes tulla vois.

Kiittää ja kuittaa hän.

Mä häviän pikkuhiljaa,
muutun haaleaksi,
liukenen pois.
Onhan tässä hyvä olla
en minä sitä kiistä.
Jossain muualla ehkä ikävä.
Joskus pitää kuitenkin päästää irti
ja soljua läpi kaltereiden.
Kuun valo taittuu
kuin viimeisen kerran katsoo.
Hengitän syvään ja nostan pääni
jossain muualla joskus parempi.

Valo taipuu, alas vaipuu
Kun lintu yöhön pakenee.

Mun pitää karata taas itseäni karkuun.

Oot mun, vain mun, kun syliisi mä painaudun.

Jään mä lukuun viiimeiseen.
nään nyt siivet kyyneleen.
Oot kuin kirjamerkki mun
Taas mä siihen turvaudun.

Sua niin mä rakastin.
Kaipaan niin sua vieläkin.
opetit mua kuinka pitää rakastaa,
vaan et kuinka unohtaa
opetit mua sydäntäni kuulemaan,
mut et kuinka lopettaa.

Eija Kantola - ?
Eli kertokaas lapset?

Jooh.. eli löysin! Kapple on eija kantola-rakkuden kirja
ja se menee se kertsi oikeesti kokonaisuudessaan näin:

Opetit mua kuinka pitää rakastaa
Vaan et kuinka unohtaa
Opetit mua sydäntäni kuulemaan
Kuinka voi sen vaientaa?
Rakkauden oppikirjaa tavaamaan
Opetit, sitten lukemaan
Sitä mulle kertonut et milloinkaan
Kuinka kirja suljetaan

En mielestäin sua saa
Sä taisit sydämeni viedä...

btw. Mä olen töissä.

En ollut töissä.
Huomenna menen.
Ja olen koko päivän!
Ihan varmasti.
Tulin jo kotiin.
Ja vielä yksin.
Eli pystyn tähän kyllä...

niin ja lapset