IRC-Galleria

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin

tulin häntä tapaamaan

hän on niin kovin kaunis vieläkin

kun kääntyy minua katsomaan



tämä yö on minulle viimeinen

kuulen hänen sanovan

olen sairas ja väsynyt ihminen

ja siksi lähteä haluan



sinä tiedät jo jotakin elämästä

jotain tiedän minäkin

kun vain uskallat lakata pelkäämästä

paratiisin saat takaisin



hän vielä jatkaa kyynelet silmissään

sanaa jokaista painottaen

hän pitää kättäni tiukasti
kädessään

ja sanoo silmiin katsoen...



en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitä sentään rakastin

itken kaikkia niitä

joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin



sillä aina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni

varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin



hänen katseensa sammuu, hän huokaisee

hänen otteensa raukeaa

siinä samassa silmiä häikäisee

ja huoneen ikkuna aukeaa



kun jälleen katson häntä, hän muuttunut

onkin linnuksi edessäin

ja linnun siipeä puhtaan valkoista

minä pidänkin kädessäin



lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa

minä paikalle yksin jään

hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa

huone humisee tyhjyyttään



istun hiljaa vielä ja muistelen

hänen viime sanojaan

niitä puoliääneen toistelen

kun hän on mennyt menojaan...



en kadu ketään niistä, joita syliini suljin

heitä sentään rakastin

itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin

joita väistin ja pakenin



sillä aina kun ihmisen lähelle päästin

löysin lähelle itsekin

mutta jos itseäni varjelin ja säästelin

heti eksyin ja palelin