IRC-Galleria

Tuntuu vaan siltä, ettei millään oisi merkitystä.
Ei sanoilla, ei teoilla, ei millään.
Näen itseni vain yksinäisenä varjona hylätyssä talossa.
En tunne enää lämpöä, vaan vain kylmyyden.
Mikään ei ole niin kuin ennen, kaikki muuttuu.
Mieleni ei enää tunne rakkautta, vain kaipuun.
Kaikki tuntuu menevän ohi silmien, ohi lasittuneiden silmien.
Mitään en saa aikaiseksi, tuntuu kuin aika kulkisi taaksepäin kauas tulevasta.

Suren kaikkia niitä, joita en katsonut.
Suren kaikkia niitä, jotka hylkäsin.
Ikuisuuden kyyneleet valuvat poskillani, vailla tarkoitusta.

Vaikka sanotaan, että kaikella on tarkoitus,
minulla ei ole sitä.
Kuihdun hiljalleen pois niin kuin aamukaste puun lehdiltä.
Jää vain muisto, jota kukaan ei muistele.
Varjo, joka harhailee tietänsä eteenpäin.